Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Vuoteni 2020 voisi tiivistää numeroina seuraavasti:

  • 12 kansallispuistoa
  • 52 Retkihaasteen retkeä
  • 6 vaellusta
  • 27 nukuttua yötä ulkona
  • 12 kk eräopasopintoja
  • 12 kk vapaaehtoishommia Suomen Ladun paikallisjärjestössä
  • 28 blogikirjoitusta
  • Yli 1000 seuraajaa Instagramissa
  • 1 toteutumassa oleva unelma

Olipahan vuosi! Samalla outo ja hämmentävä, jopa lamauttava, mutta kuitenkin loppupeleissä aika ihana. Vaikka näin vuoden viimeisenä päivänä osa minusta haluaisi unohtaa tämän vuoden, en sitä kuitenkaan tee, sillä kaikesta huolimatta tämä vuosi jää omassa elämässäni hurjasti plussan puolelle. Korona ei lopulta vaikuttanut omaan elämääni alkushokin jälkeen radikaalisti ja olen pysynyt terveenä. Monen muun osalta tilanne on täysin toinen.

Vuonna 2020 olen tehnyt paljon ja kaikenlaista, välillä vähän liikaakin: opiskellut Luontoalan ammattitutkintoon valmistavia erä- ja luonto-oppaan opintoja Eräkarkussa, perustanut Polun lumo -retkeilyblogin ja kirjoittanut sinne tasaiseen tahtiin etenkin retkeilykertomuksia, päivittänyt ahkerasti blogin sometilejä, retkeillyt ja tehnyt vaellusreissuja enemmän kuin koskaan ennen, toiminut sihteerinä ja tiedotusvastaavana Suomen Ladun paikallisjärjestö Suomenselän Samoilijat ry:ssä ja osallistunut erilaisiin retkeilyhaasteisiin. On aika koostaa vuoteni yhteen tämän kirjoituksen kautta.

Erä- ja luonto-opasopintoja Eräkarkussa poikkeusvuonna

Jätin työni tapahtuma- ja kulttuurituottajana vuoden 2019 lopussa ja näin jälkiviisaana voin todeta ratkaisun olleen oikea. Eihän tapahtuma-alan hommia olisi tänä vuonna juuri ollutkaan. Onneksi siis päätin tavoitella unelmaani ja hakea Eräkarkkuun opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi. Pääsin sisään ja aloitin opintoni tammikuun alussa 2020.

Ensimmäinen koulupäivä Eräkarkussa 7.1.2020 on alkamassa.

Vuoteni alkoi 19 muun uuden opiskelijan kanssa Sastamalassa Karkun evankelisen opiston eräluokassa intoa puhkuen. Suurin osa opiskelukavereista on kulkenut opinnoissa rinnalla koko vuoden, osalla taas opinnot jäivät syystä tai toisesta kesken. Uusia opiskelukavereita tuli remmiin mukaan elokuussa uuden ryhmän aloittaessa. Ja kun mukana on vielä aikaisempina vuosina opintonsa aloittaneita, olen vuoden aikana päässyt tutustumaan suureen määrään uusia, samanhenkisiä ihmisiä. Olemme kaikki osa suurta Eräkarkun eräperhettä, josta on tullut itselleni erittäin tärkeä.

Kasviretkellä opiskelijakavereiden kanssa.

Opintojen osalta hienosti alkaneen alkuvuoden jälkeen tilanne eskaloitui poikkeustilaan. Vielä maaliskuun alussa olimme Eräkarkun talvivaelluksella UK-puistossa, joka oli yksi koko vuoden huippukokemuksista. Tämän reissun jälkeen opinnot menivät koronan takia jäihin ja epävarmuus oli melkoista. Itse olin varautunut opiskelemaan kokopäiväisesti kyseisen vuoden 2020 eikä opintojen venymiseen olisi itselläni juuri varaa. Kaikkien loppukevään kurssien ja toukokuisen työharjoitteluni peruminen vetivät mielen matalaksi.

Urho Kekkosen kansallispuistossa Eräkarkun talvivaelluksella maaliskuun alussa 2020.

Kouluun pääsimme takaisin kesäkuun lopulla. Monet kevään kursseista siirrettiin heinäkuulle ja syyskaudelle, joten tiedossa oli erittäin työntäyteinen syksy jo ennalta kiireiseen kalenteriin työharjoitteluineen. Heinä-marraskuun 2020 aikana olin kotonani vain viikonloppuisin ja muutaman arkiviikon – muutoin aikani kului opinnoissa Karkussa ja vaellusreissuilla. Suoritin myös lukuisia näyttöjä ja istuin tietokoneen ääressä iltaisin kirjallisia töitä tehden. Eipä siis ihme, että väsymys oli melkoinen ja välillä tuntui, etten tästä kaikesta selviä.

Koronatilanteen jälleen pahennuttua, joulukuulle aikataulutetut vuoden viimeiset kurssit peruttiin ja opiskeluvuosi päättyi kuin seinään. Opintojen piti päättyä joulujuhlaan, mutta se toteutettiin pienimuotoisesti vain niille, jotka olivat kuluvan vuoden aikana valmistuneet Eräkarkusta erä- ja luonto-oppaiksi. Minä en ollut yksi heistä.

Oma haaveeni valmistumisesta vuoden 2020 loppuun mennessä kariutui joulukuussa lauhaan keliin. Viimeinen opinnoistani puuttuva asiakasnäyttö vaatii toteutuakseen lunta Ähtärin seudulle, ja näyttö on nyt siirretty tammikuulle 2021. Lumenkin osalta näyttää nyt valoisalta. Joka tapauksessa voin olla itseeni tyytyväinen. Olen onnistunut kaikista hankaluuksista huolimatta saamaan opintoni lähes maaliin.

Vuosi täynnä mahtavia retkiä, vaelluksia ja kansallispuistokokemuksia

Vuosi on ollut itselleni melkoinen retkeilyn aarreaitta, jota olen päässyt penkomaan antaumuksella. Olen retkeillyt ja vaeltanut yksin, koirieni, avomieheni ja kaverin seurassa sekä Eräkarkun opiskelijaporukan kanssa. Päiväretkiä, yön yli retkiä ja vaelluksia – kaikkia näitä tuli tehtyä runsain mitoin. Löysin uusia, upeita retkeilykohteita etenkin Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan alueelta.

Orivedellä sijaitsevaan Pukalan retkeilyalueeseen tutustuin ensi kerran huhikuussa 2020.
Kävin huiputtamassa Alajärven ja Vimpelin maastoissa sijaitsevan Pyhävuoren toukokuussa 2020.

Vuoden 2020 aikana tein kolme pidempää vaellusta; 7-päiväisen talvivaelluksen Urho Kekkosen kansallispuistossa, 5-päiväisen yksinvaelluksen Hirvaan kierroksella Salamajärven kansallispuistossa sekä 8-päiväisen ruskavaelluksen Muotkatuntureilla. Lyhemmät 3-päiväiset vaellukset koin Seitsemisen kansallispuistossa helmikuussa, Liesjärven kansallispuistossa heinäkuussa ja Laipanmaan retkeilyalueella elokuussa.

Urho Kekkosen kansallispuistossa maaliskuussa 2020. Aikainen pakkasaamu Tuiskukurussa.
Hirvaan kierroksella yksinvaelluksella toukokuussa 2020. Kuva otettu teltastani Valvatin tuvan pihapiirissä.
Piekanaäytsille menossa. Muotkatuntureiden ruskavaellus syyskuussa 2020.

Retkeilin 12 eri kansallispuistossa, joista muutamassa useamman kerran. Mukana oli kuusi itselleni entuudestaan tuntematonta kansallispuistoa: Urho Kekkonen, Leivonmäki, Isojärvi, Salamajärvi, Liesjärvi ja Pyhä-Luosto, joista jokainen tarjosi hienoja luontoelämyksiä. Plakkarissani on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 22 kansallispuistoa, mutta onneksi koluttavaa riittää vielä runsaasti.

Elokuussa vietin kaksi viikkoa työharjoittelussa Salamajärven kansallispuistossa sijaitsevalla Koirasalmen luontotuvalla. Näiden kahden viikon aikana kansallispuiston retkeilyreitit tulivat tutuksi. Kuva erämaisen Iso Pajulammen rannalta.
Leivonmäen kansallispuistossa oli huhtikuun lopulla kesäisen lämmintä.

Pääsin tänä vuonna myös talviretkeilyn ja -vaeltamisen makuun. En ollut ennen tätä vuotta yöpynyt yhtäkään yötä ulkona talviaikaan, mutta siihen tuli nyt kunnon muutos. Yövyin vuoden aikana lumiseen aikaan kahdeksan yötä ulkona ja tein opintoihini liittyen kaksi talvivaellusta ahkion kanssa. Tulipa sitä yövyttyä Urho Kekkosen kansallispuistossa muutama yö teltassa jopa -30 asteen pakkasellakin, joten kylmän peikot tuli hätyyteltyä lopullisesti pois. Samaisella reissulla sain kokea huikean yöpymisen kaverin kanssa tehdyssä lumikammissa.

Lumikammissa vietetty yö takana. Kuva otettu Urho Kekkosen kansallispuistossa Suomunlatvan laavun edustalta maaliskuisena aamuna 2020.

Myös melonta tuli mukaan kuvioihin. Kävin toukokuussa melonnan peruskurssin ja kesäkuussa osallistuin yön yli melontaretkelle Isojärven kansallispuistossa. Melonta on ehdottomasti laji, jota haluaisin harrastaa jatkossa enemmän. Oman kajakin hankinta pyöriikin aika ajoin mielessä.

Melontaretkellä Isojärven kansallispuistossa kesäkuussa 2020.

Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi -haaste täyttyi

Osallistuin tänä vuonna Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi -haasteeseen, jonka bongasin alkuvuodesta Facebookista. Haasteen nimi kertoo kaiken ja tämä haaste tuli myös osaltani täytettyä. Nukuin nimittäin vuonna 2020 yhteensä 27 yötä ulkona!

Näistä öistä 25 yötä nukuin teltassa, yhden laavulla ja yhden lumikammissa. Lisäksi nukuin kaksi yötä Urho Kekkosen kansallispuistossa talvivaelluksellamme Luirojärven vuokratuvassa, mutta niitähän ei ulkona vietetyiksi öiksi tietenkään lasketa.

Syyskuussa 2020 Muotkatutuntureilla tuli vietettyä seitsemän yötä peräkkäin teltassa.
Elämäni ensimmäinen ulkona yöpymisen talvella koin tammikuun lopussa 2020 laavulla Ähtärissä.

Tämä oli selkeästi oma yöpymisennätykseni ulkona ja tästä on mukava jatkaa eteenpäin. Mikähän ensi vuoden lukema mahtaa olla? Varmaa on, että ulkona nukkuminen jatkuu, sillä suunnitteilla on lukuisia yön yli retkiä ja vaelluksia, joten ehkäpä ensi vuonna saan tehtyä uuden henkilökohtaisen ennätyksen.

Ulkona vietettyjä öitäni ovat helpottaneet huomattavasti hyvät ja lämpimät yöpymisvarusteet, jotka ovat antaneet reissujen aikana levolliset yöunet. Erityisesti hyvin lämpöä eristävä paksu makuualusta, untuvamakuupussit ja kuumavesipullo ovat tehneet yöpymisestä nautittavaa joka säällä.

Talviyö alkamassa Lauhanvuoren kansallispuistossa joulun alla 2020.

Retkihaaste 2020 – 52 retkeä vuoden aikana

Toinen haaste, johon tänä vuonna otin osaa, oli Retkihaaste. Retkihaaste löytyy Instagramista ja Facebookista ja se on siskosten Elina Kynsijärven ja Henni Mustakorven vuonna 2017 kehittämä haaste, joka inspiroi lähtemään luontoon erilaisille retkille. Retkihaasteessa tehdään vuoden aikana 52 erilaista retkeä kyseisen vuoden listaa mukaillen.

Itseäni tällainen valmiiksi laadittu teemoitettu retkilista todellakin motivoi ulkoilemaan. Ja kyllähän niitä retkiä tulikin tehtyä tuon listatun 52 retken mukaisesti. Listalta löytyvä ”Vuoden ensimmäinen retki” tosin muuttui itselläni muotoon ”Vuoden viimeinen retki”, sillä vuoden ekat retket oli jo tehty siinä vaiheessa, kun tämän haasteen bongasin tammikuun lopulla enkä huolinut mukaan jo siihen mennessä tehtyjä retkiä.

Päiväkirjamerkintäni kaikista tekemistäni Retkihaasteen vuoden 2020 retkistä. Anteeksi sotkuinen käsialani…

Retkiä tuli Retkihaasteen innoittamana suunniteltua ihan eri tavalla kuin ennen ja monta kohdetta olisi varmaankin jäänyt kokematta ilman tätä kimmoketta. Retkihaasteen innoittamana kävin retkeilemässä vuoden 2020 aikana esimerkiksi Yyterissä Meri-Porissa (Retki marraskuussa), Hitonhaudalla Laukaassa (Retki jääputoukselle), Isonevan soidensuojelualueella Pomarkussa (Luontokuvausretki), Mulkkujärvellä Alavudella (Retki, jolla kuljet poronkuseman) ja Noitavuoren valloitus -reitillä Pyhätunturilla (Haaveen toteutusretki).

Santojen lenkki oli päiväretkikohteenani Yyterissä marraskuussa 2020 (Retki marraskuussa).
Hitonhaudan jääputouksia ihastelemassa joulukuussa 2020 (Retki jääputoukselle).
Tupasvilloja Isonevan soidensuojelualueella Pomarkussa toukokuussa 2020 (Luontokuvausretki).
Mulkkujärven kierroksella kesäkuussa 2020 (Retki, jolla kuljet poronkuseman).
Noitatunturin huipulla lokakuussa 2020 (Haaveen toteutusretki) .

Uusi innostava retkihaaste vuodelle 2021

Retkihaaste tulevalle vuodelle 2021 on juuri julkaistu! Ja totta kai lähden uudelleen mukaan haasteeseen. Tulevan vuoden listassa on monta mielenkiintoista retkiaihiota, joiden pohjalta lähden miettimään uusia retkikohteita. Erityisesti vuoden 2021 Retkihaasteen listalta mielenkiinnon herättävät ensisilmäyksellä ainakin 16. Satumainen retki, 30. Kuutamouinti, 35. Retki suurten puiden suojassa ja 39. Paluu juurille -retki. Ajatuksia näiden retkien toteutuskohteista pyörii jo mielessä.

Retkihaaste vuodelle 2021!

Mitä jos Sinäkin lähtisit tähän haasteeseen mukaan? Vuoden 2021 Retkihaasteen listan voit käydä lataamassa Retkihaasteen nettisivuilta.

Polun lumo -retkeilyblogi osaksi omaa elämää

Yksi tämän vuoden isoimmista asioista itselleni oli Polun lumo -blogin perustaminen. Ajatus retkeilyblogista lähti lentoon syksyllä 2019 siinä vaiheessa, kun sain tietää päässeeni Eräkarkkuun opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi. Kirjoittaminen on tullut mukaan arkeeni vasta nyt tämän blogin myötä, sillä en ole koskaan aikaisemmin esimerkiksi pitänyt päiväkirjaa ala-asteaikaa lukuun ottamatta.

Olen ollut onnellinen huomatessani, että blogista on tullut minulle tärkeä ilmaisun väline. En ennakkoon tiennyt, mitä blogin kirjoittaminen vaatii ja riittäisikö minulla edes innostus kirjoittamiseen kerta toisensa jälkeen. Onneksi tämä huoli on ollut turha. Vuoden aikana olen oppinut valtavasti niin blogin ylläpitämisestä ja teknisistä kommervenkeista kuin kirjoittamisprosessistakin. Bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus itselleni. Ja ilahduttavan moni on myös blogini löytänyt lukeakseen.

Retket alkavat suunnittelulla ja päättyvät blogiteksteiksi ja kuviksi. Tässä suunnittelen Pyhä-Luoston päiväretkiä mökin pöydän ääressä lokakuussa 2020. Neljästä päiväretkestä muodostui lopulta yksi pitkä blogikirjoitus.

Retkistä ja vaelluksista on ollut hauska kirjoittaa ja samalla jakaa muillekin tietoa erilaisista retkikohteista omien kokemusteni kautta. Kirjoittamisprosessin aikana ja retkillä ottamiani kuvia selaillessa saan elää aina retken uudelleen. Samalla itselleni jää blogiin päiväkirjat reissuistani ja niihin on itsekin mukava palata ajoittain uudestaan tai löytää sieltä joku tiedon murunen, jonka olen saattanut jo mielestäni unohtaa.

Tässä asennossa kirjoittelin ylös menneiden retkipäivien tapahtumia blogiani varten Luirojärven varaustuvalla. Meneillään on luppopäivä Urho Kekkosen kansallispuistoon suuntautuneelta Eräkakun talvivaellukselta maaliskuussa 2020.

Blogin kirjoittaminen ja ylläpitäminen sometileineen toki vaatii rutkasti aikaa, mutta ainakin tämän ensimmäisen vuoden perusteella on tämä on ollut kaiken aherruksen arvoista. Kuvien ottamiseenkin olen blogin ansiosta panostanut reissuillani huomattavasti enemmän kuin ennen. Toivottavasti niistä on ollut iloa myös lukijoilleni.

Kohti tulevaa, kohti unelmaa

Vuosi 2020 on nyt lopussa ja toivotan uuden vuoden 2021 enemmän kuin tervetulleeksi. Itselläni uusi vuosi tuo tullessaan ainakin (ellei nyt mitään ihmeitä tapahdu…) valmistumisen erä- ja luonto-oppaaksi. Haaveilen siitä, että luonnosta ja retkeilystä tulisi osa tulevaisuuttani myös työelämän puolella. Alkuvuodesta onkin otettava sellaisia askeleita, jotta tämä unelma tulisi kävisi toteen. Odotan innolla mitä uusi vuosi tuo tullessaan!

Kiitos juuri Sinulle & riemukkaita retkihetkiä vuodelle 2021!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!