Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Olin jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa rakoa viettää vuoden ensimmäinen yö ulkona. Sopiva ajankohta löytyi lopulta helmikuun puolivälistä ja kohteeksi tälle yön yli retkelle valitsin Virroilla sijaitsevan Torisevan rotkojärvien seudun ja lähistöllä sijaitsevan Kangasjärven laavun. Torisevan rotkojärvillä olin käynyt retkeilemässä pariin otteeseen ennenkin, mutta ainoastaan kesäaikaan.

Virroilla oli lunta helmikuun puolivälissä yli 40 senttiä ja retken kulkuvälineiksi valitsin lumikengät. Talvikunnossapitoa reiteillä ei ole eikä minulla ollut tietoa siitä, oliko alueella retkeilijöiden tallaamia polkuja. Tarkoitus oli myös osittain kulkea umpihangessa, joten pelkkiin kenkiin ei ollut luottaminen.

Matkaa kotoani Ähtäristä Torisevalle on vain 45 kilometriä, joten retkikohde oli lähellä. Rotkojärvet sijaitsevat Pohjois-Pirkanmaalla noin 5 km Virtain keskustasta Ruoveden suuntaan. Parkkeerasin autoni Torisevan parkkipaikalle kantatie 66:n viereen (osoite: Torisevajärvientie 493, 34800 Virrat).

 

Valmiina lähtöön! Ensimmäinen haaste oli päästä lumivallin yli.

Sitten vaan lumikengät jalkaan, rinkka selkään, sauvat käteen ja nousu korkean lumivallin yli tallatulle polulle. Kello oli tässä vaiheessa liki puoli viisi iltapäivällä ja elettiin torstaita.

Torisevan rotkojärvet koostuvat kolmesta n. 3 kilometrin pituisessa pitkässä syvänteessä sijaitsevasta järvestä: Yläinen-Toriseva, Keskinen-Toriseva ja Alainen-Toriseva. Tällä retkellä kuljin näistä eteläisimmän ja suurimman eli Alainen-Torisevan maisemissa.

Torisevan luontopolulle kahvimajan kupeesta

Alhaalta metsästä kuulin mönkijän äänen. Mönkijä ajoi Alainen-Torisevan jäälle auraamaan kalliojyrkänteen viereen kulkuväylää. Siirryin polulta pois ja kävin kurkkaamassa järven lähellä maisemia. Järven jäällä käveli kaksi ihmistä ja samalla sain ajatuksen, että voisin seuraavana päivänä tehdä paluumatkan autolleni järven jäätä pitkin. Nyt kuitenkin halusin aloittaa retkeni Torisevan luontopolulla, joka kulkee Alainen-Torisevan kalliojyrkänteiden päällä.

 

Alainen-Torisevan pohjoisrannalla

Saavuin lyhyen ylämäen jälkeen Torisevan kahvimajalle, joka on rakennettu hienolle maisemapaikalle kallioiden päälle. Kahvimaja on Virtain Lotta Svärd -järjestön perustama vuonna 1936 ja rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan tähän päivään. Kahvila on nykyään yksityisessä omistuksessa ja toiminnassa edelleenkin kesäaikaan. Kahvilassa on helppo piipahtaa vaikkapa ohikulkumatkalla sillä matkaa parkkipaikalta kahvimajalle on vain reilu 100 metriä.

 

Torisevan kahvimaja since 1936

 

Näkymät kahvimajalta Alainen-Torisevalle

Kahvimajan takaa alkaa punaisin merkein varusteltu Torisevan luontopolku, joka kulkee tässä kohtaa päällekkäin maakunnallisen Pirkan taival -retkeilyreitistön kanssa. Luontopolku lähtee kaakon suuntaan Alainen-Torisevan jyrkänteitä kohti ja sulan maan aikaan se on paikoin haastava kivikoiden, juurakoiden ja maaston piirteiden takia. Nyt tietysti lumivaippa peitti juurakot ja kivet, mutta muutoin lumikengillä oli ajoittaisia haasteita etenemisen kanssa. Polku oli kyllä melko hyvin tallattu ja muutamia muitakin lumikenkien jälkiä reitillä näkyi.

 

Alainen-Torisevan jyrkänteiden päällä

Hetkisen aikaa lumikenkäiltyäni tulin ensimmäiselle avoimelle kallioalueelle, josta avautui hienot maisemat alas rotkolaaksoon järvelle. Torisevan rotkojärvet ovat kuuluisia syvyydestään, jylhistä kallioista ja äkkijyrkistä rannoistaan. Liian lähelle reunaa ei kannattanut kuitenkaan uskaltautua. Alhaalta kuului melua ja siellä mönkijäkuski jatkoi järven jäällä aurauspuuhiaan.

 

Auraaja työssään järven jäällä.

Lumikengillä oli maastossa ajoittain hieman haastetta, sillä matkalla on jyrkkiä, mutta onneksi lyhyitä nousuja kallioiden päälle. Pöpperöisessä lumessa kuitenkin lumikenkieni pohjien jääraudat toimivat hienosti ja lumikengät pureutuivat hyvin lumeen. Parissa kohtaa oli pakko ottaa rinkka pois selästä, sillä muuten en olisi pystynyt hivuttautumaan rinnan korkeudelle kaatuneiden puunrunkojen alitse.

 

Lumikengillä riitti jyrkissä kohdissa ajoittain haastetta.

Luonto ja ympäröivä metsä oli äärettömän kaunis ja puut lumen peitossa. Maisemat luontopolulta alas ja kaukaisuuteen olivat upeita. Tämä Alainen-Torisevan reunama järven itäpuolella koko järven pituudelta on luonnonsuojelualuetta ja kalliojyrkänteillä on kauniita vanhoja, jo osittain keloutuneita käkkyräoksaisia mäntyjä.

Hämärtyvässä iltapäivässä saavuin Inkerinkalliolle, joka on Alaisen-Torisevan korkein kalliojyrkänne. Inkerinkallioon liittyy seuraavanlainen tarina nuoresta aatelineito Inkeri Kurjesta, joka rakastui talollisen poikaan.

 

Näkymä Inkerinkalliolta Alainen-Torisevalle, jonka toisella laidalla kulkee kantatie 66.

Nuorten rakkauden tultua ilmi, lähetettiin Inkeri Virtain erämaahan ja poika Ruotsin armeijaan sotimaan. Tarinan mukaan Inkeri vaelsi usein Torisevan kalliolle odottamaan pojan paluuta, kunnes eräänä päivänä tuli tietoa pojan kuolemasta. Inkeri kävi tiedon saatuaan joka ilta kallion huipulla rukoilemassa polvillaan tekoansa anteeksi ja lopulta eräänä syysyönä heittäytyi järven synkkään veteen. Tarina kertoo, että kalliossa näkyy vieläkin tytön polven jäljet, ja kuutamoisena yönä voi nähdä neidon haamun rukoukseen vaipuneena ja kuulla lohduttoman haikeata valitusta Inkerin kalliolta.

Polven jälkiä en lumivaipan alta pystynyt nyt etsimään vaan jatkoin eteenpäin jyrkähköön alamäkeen. Sininen hetki oli käsillä.

 

Pimenevä metsä, umpihanki ja yksi lumikenkäilijä

Oli aika siirtyä luontopolulta pois. Ajatuksenani oli jatkaa laavulle metsän poikki umpisessa. Matkaa laavulle olisi linnuntietä maastokartan mukaan n. 750 metriä. Siirryin siis metsän siimekseen ja samalla valon määrä väheni koko ajan. Matkanteko lumikengillä umpihangessa ja vielä rinkka selässä ei ollut nopeaa puuhaa. Ajoittain hangessa oli hyvä kantava kerros alla, mutta suuremmaksi osaksi hanki oli todella upottavaa. Matkantekoa ei helpottanut tiheä metsä, risukot ja alkuosan ylämäkiosuus.

 

Umpisessa upotti kunnolla, mutta maisemat olivat kauniita.

Hiljalleen etenemällä ja kiiruhtamatta kuitenkin matka eteni metri metriltä. Metsä oli täynnä eläinten jälkiä ja tulipa eteeni myös muutama lumikeippi, käsittääkseni teerien. Kakkakikkareet olivat jääneet kieppien pohjalle ja siiven iskuista oli jäänyt hennot jäljet kieppien ympärille.

Tarvottuani metsässä puolisen tuntia, saavuin kapealle metsätielle, ihan kuten pitikin. Kello oli lähes kuusi illalla ja nyt oli pakko ottaa otsalamppu rinkasta ja turvautua sen valoon. Jatkoin matkaani edelleen samaan suuntaan, nyt hieman väljemmässä ja helppokulkuisemmassa metsässä, kunnes saavuin tielle. Tieltä oli enää parisataa metriä laavulle, jonne johdatti moottorikelkan jälki. Loppumatka sujuikin sitten kevyemmin jälkeä seuraten, kunnes lopulta saavuin Kangasjärven laavulle. Päivän lumikenkäilyretken pituudeksi tuli mittarin mukaan 3,8 km.

 

Ruokaa ja nuotion lämpöä Kangasjärven laavulla

Kangasjärven laavulla olin piipahtanut joitakin vuosia aikaisemmin kesällä. Laavu on Pirkanmaan Virkistysalueyhdistys ry:n ylläpitämä ja sijaitsee mäen päällä Kangasjärven rannalla. Muistan laavun ympärillä kasvaneet upeat mustikkamättäät.

 

Perillä Kangasjärven laavulla

Laavu oli siistissä kunnossa ja klapejakin sen ulkoreunalle oli onneksi kasattu. Etukäteen en tiennyt laavun puutilannetta, joten olin ottanut myös itse mukaan pienen määrän puita. Puuvajaa laavun lähellä ei ollut, joten puita tuodaan ilmeisesti laavulle ympäri vuoden.

Ensimmäiseksi sytytin nuotion. Vaihdoin kostuneet vanttuut ja tuubihuivin kuiviin ja lisäsin päälleni toppahameen sekä villapaidan ja kevytuntuvatakin päällystakin alle. Pakkamittari näytti -12 °C, mutta keli oli onneksi lähes tyyni. Nuotiorinki oli varsin lähellä laavurakennelmaa, joten nuotio lämmitti jäähtyvää kehoa tehokkaasti.

Söin ensin ruokatermokseen kotonani tekemäni tonnikala-pasta-herne-juusto -hässäkän ja join termoksesta pari kuppia kuumaa kaakaota. Jälkkäriksi paahdoin vaahtokarkkeja ja söin vielä suklaata. Näillä eväillä pärjäsin hyvin koko illan.

 

Paahdetut vaahtokarkit maistuivat aterian päälle.

Asettelin pedin laavulle mukaani ottamani kevytpeitteen päälle. Yöpymissettinä minulla oli alimpana Kairan ohut alumiinipäällysteinen solumuovialusta ja päällä ilmatäytteinen neljän vuodenajan makuualusta (Exped Synmat XP 9 LW). Olin liikenteessä kolmen pussin taktiikalla. Makuupussina minulla oli untuvatäytteinen talvimakuupussi Marmot Ouray Women´s Long, jossa comfort-lämpötila on -19 °C ja sen päällä kevyt kesäkuitupussi (Retki) keräämässä kosteuden. Ja makuupussin sisällä minulla oli vielä liner lisäämässä lmpöä (Sea to Summit Thermolite Reactor Extreme). Kaikki varusteeni olivat useamman kerran kovilla pakkasilla testatut ja toimiviksi todetut.

 

Peti odottaa nukkujaa.

Keitin minitrangialla ennen nukkumaanmenoa vielä Nalgene-pulloni täyteen kiehuvaa vettä ja pujotin sen tekemääni villasuojukseen ja sujautin sen linerin sisään lämmittämään pussia valmiiksi. Sitten vielä vessassa käynti ja iltajumppa laavun edessä, jotta sain kehonlämmön nousemaan. Oli siis aika mennä nukkumaan. Yöksi ja seuraavaksi aamuksi oli luvattu lunta ja hieman vähemmän pakkasta.

 

Näkymä makuupussista – nuotiotuli antoi lämpöä.

 

Hyvin nukuttu yö ja puuron voimalla matkaan

Yö sujui lämpimissä merkeissä ja vain muutamaan otteeseen hereille havahtuen. Puoli kuudelta heräsin laavun lähellä kulkevalla tiellä ajavan auton ääneen, mutta nukahdin heti uudelleen. Puoli kahdeksan aikaan sitten nousin lopullisesti, oli pakko mennä vessaan.

 

Aamun sininen hetki

Lunta ei ollut yön aikana satanut, mutta heti ylös noustuani lumisade sitten alkoi. Laitoin taas nuotiotulet palamaan ja samalla pakkasin jo suurimman osan tavaroistani rinkkaan. Sitten oli aamupalan aika, joka oli tällä kertaa kaurapuuron ja marjakiisselin yhdistelmä kuivatuilla marjoilla ja cashewpähkinöillä sekä kaakaota ja eiliseltä yli jääneet vaahtokarkit.

 

Vesi kiehumassa aamupuuroa varten.

 

Aamupuuro näytti ja maistui ihanalta!

Lämmin puuroateria maistui todella hyvältä ja toi kroppaan virtaa. Lumisade kiihtyi entisestään, kun pakkasin loputkin tavarat rinkkaani. Keli oli lämpimämpi kuin eilen, mittari näytti kahdeksaa miinusastetta. Pääsin lähtemään liikkeelle yhdeksän jälkeen aamulla.

 

Valmiina toisen päivän lumikenkäilyyn.

 

Kiitos Kangasjärven laavu mukavasta yösijasta!

 

Paluumatka polkuja ja Alainen-Torisevan jäätä pitkin

Olin päättänyt kulkea maastokarttaan merkittyjä polkuja pitkin takaisin ja jättää umpihangessa kulkemisen tältä päivältä, mikäli se vain oli mahdollista. Lähdin kulkemaan siis hieman eri reittiä takaisin ja muutamien retkeilijöiden jalanjäljissä ja metsäautotien uria pitkin pääsinkin nyt melkoisen nopeasti Alainen-Torisevan järven eteläkärjessä olevalle nuotiopaikalle.

 

Matkalla kuljin oravan ruokailupaikan ohi…

 

…lyhyen matkaa tienlaitaa pitkin…

 

ja luontopolkua mukaillen.

Nyt oli paljon lämpimämpää kuin eilen ja oli pakko ajoittain ottaa vanttuut käsistä pois, koska ne hikosivat niin vietävän paljon. Alainen-Torisevan rannalla näkyi eilen aurattu reitti järven jäällä, joka tosin nyt oli jo osittain lumen peitossa. Alainen-Torisevan pituus on 1,2 km ja auraus oli tehty koko järven pituudelta.

 

Loppumatkan lumikenkäilin Alainen-Torisevan jäätä pitkin.

Olen itse varsin pelokas kulkemaan jäillä, mutta nyt siihen rohkaistuin – olihan se kestänyt mönkijänkin menon eilen useampaan kertaan. Jäällä oli helppo ja vaivaton kulkea verrattuna eilispäivän reittiin kalliojyrkänteiden päällä. Nyt pystyin ihastelemaan näitä jyrkänteitä alhaalta kävin – kesällähän tähän ei olisi ilman venettä tai kanoottia mahdollisuutta.

Järven toisella laidalla aivan kantatie 66:n vieressä on myös mökkejä, jotka nyt olivat talviteloillaan. Järven jäällä näkyi myös eläinten jälkiä, jotka johtivat ajoittain kalliojyrkänteen alapuolella näkyviin kallionkoloihin. Matkanteko jäällä oli nopeaa ja yhä tihenevä lumisade kuorrutti lumikenkäilijän nopeasti lumihunnun alle.

 

Koko aamupäivän ajan satoi lunta, mutta se ei menoa haitannut.

 

Torisevan kahvimaja näkyy suoraan edessä kallion päällä.

Lopulta nousin jäältä ylämäkeen kahvimajan kupeeseen ja tallustelin polkua pitkin takaisin autolleni. Toisen retkipäivän helpommat reittivalinnat takasivat sen, että matkaa tuli tehtyä yksi kilometri ja yksi tunti vähemmän kuin eilen.

Torisevan rotkojärvet ja Kangasjärven laavu tarjosivat hienot puitteet yön yli reissuun. Kokonaisuudessaan retki oli hyvä kombo liikuntaa, rauhoittumista ja talvisen luonnon kauneutta. Koko retken aikana tuli lumikenkäiltyä 6,5 km ja samalla tuli huomattua, että rinkan kanssa kilometrit ovat huomattavasti raskaampia kuin pelkän päivärepun kanssa. Reittisuunnittelulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa huomattavasti lumikenkäilyn raskauteen.

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!