Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Kun kevät oli taittunut toukokuun puolelle ja vappumunkkien sokerimuruset olivat sulaneet huuliltani, oli aika lähteä yön yli retkelle telttaillen. Kohteeksi valikoin tällä kertaa lyhyen ajomatkan päässä kotoani olevan Arpaisten alueen, joka sijaitsee Ähtärin ja Soinin alueella Etelä-Pohjanmaan kaakkoiskulmassa.

Alue on itselleni tuttu muutaman edellisen vuoden ajalta, sillä olen alueella patikoinut ja lumikenkäillyt sekä myös ollut järjestämässä alueella Suomen luonnon päivää ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa kahtena vuotena peräkkäin. Lisäksi vajaa kolme vuotta sitten patikoin silloisen työkaverini kanssa Arpaisten patikka -tapahtumassa sen pisimmän taipaleen eli 28 km:n matkan Arpaiskämpältä Soinin keskustaan. Nyt kohteena oli juurikin Arpaiskämpän ympäristö, mutta nyt varsin leppoisissa tunnelmissa.

Arpaisista ja sen ulkoilumahdollisuuksista löytyy hyvät uudehkot verkkosivut osoitteessa https://arpainen.fi. Sivuilta löytyy mm. alueen kartta, ohjeet perillepääsystä, reittikuvauksia ja alueen taukopaikat. 56 kilometriä pitkä Arpaisten vaellusreitti kulkee Ähtäristä Soiniin ja se minun on tarkoitus käydä vaeltamassa heti, kunhan Ähtärin puolella oleva hieman umpeenkasvanut polkureitistö on saatu kunnostettua patikointikuntoon – toivottavasti jo tämän vuoden 2021 aikana.

Kohti Arpaiskämppää

Tarkoitukseni oli ajaa Arpaisten Itäiselle pysäköintialueelle, mutta homma tyssäsi viimeisellä tienpätkällä joitakin satoja metrejä ennen parkkipaikkaa. Tie oli nimittäin täynnä upottavaa kuraa ja autojen jättämiä syviä uria, johon olisin pikkuautollani varmuudella jäänyt jumiin. Eipä auttanut muuta kuin pistää pakki päälle ja peruuttaa takaisin läheisen laavun viereen, johon jätin autoni parkkiin reissuni ajaksi.

 

Matka alkoi patikalla ennakoitua aiemmin.

Tämän reissun tarkoituksena oli arjesta irrottautumisen ja rentoutumisen lisäksi myös testata uusia yritykselleni hankkimiani retkeilyvarusteita. Mukanani oli esimerkiksi uusi rinkka, teltta, kaksi makuualustaa, retkikeitin ja vielä kaupan päälle risukeitin. Kaikki nämä ja muut perusretkeilyvälineet selässäni lähdin tallustamaan kuraisen tien vartta eteenpäin.

Arpaisten itäisellä pysäköintialueella oli ihmetyksekseni yksi auto – joku oli oikeasti uskaltanut painaa kurasta hyllyvää tietä eteenpäin. No melkoisesti oli kuraa lentänyt kyseisen auton päälle sutimisen yhteydessä…. Matkaa pysäköintialueelta Arpaiskämpälle on vain 500 metriä ja kyseessä on leveä kärrypolku. Toinen takaisku päivään tuli hetkisen polkua kuljettuani. Nimittäin täällähän oli lunta! Ähtärissä metsiköissä oli enää muutamia lumikokkareita siellä täällä, mutta täällähän sitä oli ajoittain vielä runsaasti. Tiedoksi, että ollaan Suomenselällä, jossa lunta on aina runsaasti ja yleensä pitkään kevääseen ja tänä vuonna lunta oli ollut erityisen paljon. Eipä auttanut kuin jatkaa eteenpäin,

 

Lumi yllätti kulkijan!

Suunnitelmien muutos

Arpaiskämpälle tullessani lumen määrä vain kasvoi. Arpaiskämpän kupeessa olevassa Hirvijoessa vesi virtasi korkealla ja nuotiopaikalta nousi savu. Siellä paikallinen mies oli tulistelemassa sunnuntain ratoksi. Samalla selvisi, että suunnitelmani kiertää Arpaiskämpältä lähtevä 3,5 km:n pituinen Kalevin kiekka ei tänään toteutuisi. Polun lähtöpaikka oli lumen vallassa ja olisin tarvinnut lumikengät, jotta tuolla reitillä olisin pärjännyt. Tein siinä sitten nopean päätöksen lähteä kulkemaan harjuselännettä pitkin pohjoisen suuntaan, jossa maasto oli täysin sulaa ja kuivaa.

 

Arpaiskämpän edusta oli vielä lumen peitossa.

 

Hirvijoki kulkee Arpaiskämpän vierestä.

Kuljin Arpaisten erämaasaunan ohi ja tein lopulta vain lyhyen lenkin harjun päällä kulkevalla polulla. Tämä alue on kyllä maisemiltaan yksi kauneimmista koko Arpaisten alueella: upeaa kumpuilevaa ajoittain jyrkkäreunaista harjumännikköä ja Iso Koirajärven maisemat. Kävin kurkistamassa järvimaisemia alhaalla rannassa ja kuljin vielä pienen matkaan eteenpäin. Tämä yli kolme kilometriä pitkä Arpaisten-Iso Koirajärven harjuselänne kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja harjujensuojeluohjelmaan. Täällä tulisikin suosia merkittyjä reittejä, jotta arvokas harjukasvillisuus ei kärsi. Alue on Metsähallituksen hallinnoima ja myös aivan mahtava maastopyöräilykohde.

 

Arpaisten harjuselännettä – oikealla siintää Iso Koirajärvi.

 

Iso Koirajärvi Arpaisilla

Telttapaikka harjukukkulan laella

Palasin takaisin Arpaiskämpän suuntaan, josta n. 100 m päässä lähellä erämaasaunaa sijaitsee kauniilla harjukukkulalla tasainen alue telttailijoita varten. Täällä on myös tulipaikka, joka mielestäni on epävirallinen, koska sitä ei ole merkitty mihinkään karttaan. Joka tapauksessa nuotiota minun ei ollut tarkoitustakaan käyttää. Arpaiskämpän edustalta ja erämaasaunan vierestä löytyvät viralliset tulipaikat.

Valitsin sopivan telttapaikan ja potkin kävyt ja oksat teltan alueelta ensin pois. Nyt oli varaa valita hyvä paikka, kun ketään muita ei paikalla ollut. Uuden kahden hengen teltan MSR Hubba Hubba NX:n sain pystyyn nopeasti, sillä pystytysperiaate on aivan sama kuin omassa vastaavassa yhden hengen teltassani. Erona tässä isommassa teltassa on kaksi absidia yhden sijaan ja teltan tuuletusaukot, jotka tässä teltassa löytyvät teltan molemmista päistä – yhden hengen teltassa se löytyy vain sivulta.

Makuualustana minulla oli testissä haitarin mallinen Thermarestin Z-lite Sol -makuualusta ja sen päällä Exped Synmat Hyperlite LW -ilmatäytteinen alusta, joka vie todella pienen tilan rinkasta ja jonka paino on kaikkinensa noin puoli kiloa. 2,5 täyttökertaa pumppupussin avulla ja makuualusta oli täytetty. Ihanan nopeaa ja helppoa! Sitten vielä untuvamakuupussi makuualustan päälle pois kompressiopussistaan. Koska yöksi oli lupailtu jopa -5 pakkasastetta, otin mukaani talvimakuupussin paremman tarkenemisen toivossa.

Ruokaa kaasutrangialla ja risukeittimellä

Teltan pystytyksen jälkeen oli ruokailun aika. Retkikeittimenä minulla oli mukana se pienempi Trangia eli 27–3 UL ja siihen kaasupoltin. Tällä kertaa kaasukeitintä käytin vain veden kiehauttamiseen pasta-annokseen, joka vaati vain lyhyen hauduttamisen kuumassa vedessä. Risukeittimellä paistoin lihatonta muumakkaraa pastan kylkeen.

Risukeitinhän luokitellaan nykyään avotuleksi, jolloin sen käyttämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kuitenkin Metsähallitus on keventänyt ohjeistusta sen verran, että valtion mailla missä liikkuminen muutoinkin on sallittua, voi risukeitintä käyttää, kunhan huolehtii varovaisuudesta. Tällä reissulla Etelä-Pohjanmaalla ei ollut myöskään ruohikko- tai metsäpalovaroitus voimassa, joten risukeittimen käyttö oli sallittua. Otin kotoa vielä mukaan käytetystä leipävuoasta muokkaamani alustan risukeittimelle. Sytykkeet eli oksanpätkät ja kävyt löytyivätkin siitä parin metrin säteeltä ja polttoainetta riitti keoksi asti. Risukeittimellä paahdoin makkaroiden jälkeen myös muutaman vaahtokarkin jälkiruoaksi.

Arpaisten erämaasauna tarjosi mahtavat löylyt

Sitten oli aika lähteä saunan lämmityspuuhiin. Kävin saunalla hakemassa puunkantotelineen ja sitten olikin puuvajalla klapihommien vuoro. Hyvää kuivaa puuta puuliiterissä oli vielä jonkin verran ja ulkopuolella odotti iso kasa uutta puuta pressun alla. Kirveen kanssa touhutessa sain suhteellisen nopeasti aikaan pientä sytykepuuta telineen täyteen. Tämän puuliiterin yhteydestä löytyy myös kuivakäymälä.

 

Edustalla Arpaisten erämaasauna ja kauempana näkyy Arpaiskämppä.

 

Puuvaja ja käymälä Arpaiskämpän ja erämaasaunan lähellä.

Saunan sytytys onnistui tällä kertaa yhdellä tikulla riittävän pienien puita ja tuohta apuna käyttäen. Saunaa lämmittäessäni vähän siivoilin saunaa, lisäsin vettä pataan ja kävin hakemassa lisää pesuvettä saunan edustalla olevasta katetusta lähteestä. Lähteen veden tämänhetkisestä juomakelpoisuudesta ei ole tietoa – saunan seinällä oli tutkimustulos vuodelta 2016, jolloin vesi oli todettu puhtaaksi.

 

Katettu lähde Arpaisten saunan edustalla.

Saunan lämmityksen yhteydessä kävin kurkistamassa sisään Arpaiskämppään, joka on pieni, neljän hengen autiotupa Arpaisten sydämessä. Tämä hirsinen vuonna 1925 rakennettu kämppä on varsin sympaattinen ja myös yksi Suomen eteläisimmistä autiotuvista. Rustasin muutaman rivin vieraskirjaan ja kävin jatkamassa saunan lämmityspuuhia.

 

Arpaiskämppä juhlii kohta 100-vuotisjuhlaansa.

 

Arpaiskämpän tunnelmaa

 

Arpaiskämpän laveri ja avotakka

 

Arpaiskämpän kämppäohje – ehtän käyttäydy erämaassa raakalaisen tavoin!

Suunnilleen tunnin verran saunaa lämmitettyäni oli aika mennä löylyihin. Ja kyllähän sauna tarjosi mitä rentouttavimmat löylyt ja siellä myös aika pitkään normaalista poiketen viihdyin. Saunalla ei ole varsinaista pukuhuonetta, ainoastaan pieni veranta. Yksin saunoessa pukeminen onnistui hyvin saunan sisällä saunan oven ollessa auki ja viilentäessä lämpötilaa.

 

Erämaasauna lämpenee Arpaisilla

Iltaherkuttelua letuilla ja jäätelöllä

Laulurastaan luritellessa säkeitään palasin takaisin teltalleni. Kello oli puoli yhdeksän, ja oli iltaruoan aika. Oma henkilökohtainen retkiherkkuni on letut erilaisten lisukkeiden kera. Tällaisille yön yli retkille teen lettutaikinan kotona valmiiksi pulloon, joten itse retkellä ei tarvitse huolehtia muusta kuin lettujen paistamisesta ja syömisestä. Tällä kertaa tein peruslettutaikinan soijamaitoon ja lisäsin taikinaan mukaan kanelia. Jauhoja laitoin enemmän kuin normaalisti, jotta lettutaikina olisi kiinteämpää ja siten helpompi kääntää retkikeittimen pannulla.

Trangian paistinpannulle siis voita, taikina perään ja odottelua, kunnes lettu oli saanut väriä pohjaan ja se oli käännettävissä. Olin muuten etukäteen kotona öljynnyt paistinpannun, jotta taikina ei siihen tarttuisi kiinni ja tämä näytti tepsivän. Tuloksena oli herkullisia lettuja, jotka söin rouhitun suklaan, rikottujen kuivattujen banaanien ja vaniljajäätelön kera. Jäätelön kuljetin mukana ruokatermoksessa, jonka olin aamulla laittanut avonaisena pakastimeen ja ennen lähtöä täyttänyt vaniljajäätelöllä. Noin kahdeksan tuntia myöhemmin minulla oli juuri sopivan koostumuksen omaavaa jäätelöä syötäväksi.

 

Ruokatermosjäätelö

 

Illan lettukestit

Lettutaikina minulla oli mukana pienessä 0,33 litran muovipullossa ja pitihän nyt tietysti koko taikina käyttää. Siitä tuli neljä paksua lettua, jotka sujahtivat suuhun vaivatta ja täyttivät vatsani melkoisen hyvin ennen nukkumaanmenoa. Ja tietysti vielä iltakaakaot päälle! Kiehautin vielä litran vettä Nalgene-pullooni, joka toimii itselläni nykyään kesäkelejä lukuun ottamatta aina lämminvesipullona villasukkaan kiedottuna makuupussissani. Lämpötila oli kääntynyt illan aikana nollan viileämmälle puolelle.

Telttayö harjulla lintujen laulun säestämänä

Jo lettujen paiston yhteydessä oli lähistöltä alkanut kuulua teerien pulputtavaa soidinääntelyä ja äänet vain voimistuivat siirtyessäni telttaan. Läheisen Arpainen-järven suunnasta kuului myös muutama kuikan huuto ja joutsenten trumpettiääniä. Makuupussiin päästyäni ja unta odottaessani sain kuulla myös huuhkajan huhuilua useampaan kertaan. Tästä ilmaisesta konsertista hykertyneenä oli mukava nukahtaa.

Yöllä heräilin muutaman kerran, mutta olo oli oikein mukava ja lämmin. Makuualustayhdistelmäni toimi erinomaisesti ja vaikka epäilin hieman ilmatäytteisen alustan kapenevaa muotoilua jalkopäähän, en itseasiassa huomannut mitään eroa normaalin muotoiseen alustaan nähden. Jalkani pysyivät alustalla koko yön ajan.

 

Huomenta Arpaisilta!

Aamuaurinko ja peippojen voimakas laulu (tai ehkä totuudenmukaisemmin vessahätä…) herätti minut seitsemän maissa ja nousin teltasta ulos. Oli kaunis leppeä ja tuuleton aamu. Avasin molemmat teltan oviaukot ja annoin teltan tuulettua. Makuupussin ja tyhjennetyn makuualustan laitoin roikkumaan narulle yhdessä ulkoteltan kanssa. Eipä sitä kondensiovettä kovinkaan paljon teltan sisäpinnalla ollut, joten tuuletus oli pelannut teltassa hyvin. Sitten vessan kautta ja takaisin leiriin.

Aamupuuron voimin leirin purku ja kotimatkalle lähtö

Aamupalaksi söin puuroa pähkinöiden ja kuivattujen marjojen kera sekä kaakaota. Vatsa täynnä aloitin rinkan pakkausoperaation ja purin teltan. Sitten vielä vaatteiden vaihto ja vaelluskengät jalkaan ja olin valmis kävelemään takaisin autolle. Rinkka oli huomattavasti kevyempi kantaa kuin eilen, sillä kaikki mukanani kantamani vedet ja ruoat oli syöty. Heitin hyvästit Arpaisten alueelle, joka tarjosi täydellistä luonnonrauhaa ja hienot puitteet viettää toukokuinen yö omassa rauhassa. Autolla olin takaisin aamuyhdeksän jälkeen.

 

Aika lähteä kotiin päin.

Oli uuden viikon alku eli maanantaiaamu ja edessäni oli vielä työpäivä kotitoimistollani. Tämä uusi yrittäjyyteni onneksi mahdollistaa omien aikataulujen teon ja myös nämä hyppäykset retkillä vähän erikoisempinakin ajankohtina. Ja tästä mahdollisuudesta on pidettävä kiinni jatkossakin!

Suunnittelemani varusteiden testaus onnistui tällä reissulla hyvin ja kaikki uudet varusteet pelasivat kuten pitääkin. Osa tällä reissulla mukana olleista varusteista on vuokrattavissa omatoimisille retkille ja vaelluksille Ähtärissä sijaitsevasta retkeilyvarusteiden vuokraamostani. Ja onhan nämä varusteet toki käytössä/vuokrattavissa myös järjestämilläni retkeilykursseilla sekä vaelluksilla. Laadukkailla retkeilyvarusteilla on ilo vaeltaa!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

 

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!