Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Vietin syyslomalla viikon Rukalla mökkeillen ja lähiseuduilla koirieni kanssa retkeillen. Syysloma oli loppua kohden varsin talvinen, mutta juuri ennen luvattua lumimyräkkää sää oli mitä mainioin – aurinkoa ja sopivaa pikkupakkasta. Tämä mainio retkikeli siis piti käyttää hyödyksi ja valitsin päiväretkeilykohteeksi Suomen suosituimman retkeilyreitin, 12 kilometrin pituisen Pienen Karhunkierroksen Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa.

Juumasta jonottamaan riippusillan ylitystä

Vuokramökiltäni Rukalta ajoaikaa Juumaan, Pienen Karhunkierroksen aloituspaikkaan (osoite Juumantie 133, Kuusamo), tuli vain 20 minuuttia. Pysäköintipaikalle asti ei tarvinnut ajella, sillä autoja oli jo hyvän matkan päässä pysäköitynä tien varteen. Ruuhkaa siis oli reitillä luvassa.

Pienen Karhunkierroksen lähtöportti Juumassa.

Olin kyllä varautunut siihen, että tällä reitillä riittäisi väkeä, mutta ihmispaljous pääsi lopulta yllättämään. Juuman lähtöportilta pääsimme kulkemaan varmaankin vain reilun 100 metrin matkan, kunnes tulimme jonon päähän. Hetken ihmeteltyäni tajusin, että reitin ensimmäinen riippusilta Niskakosken yli toimi näin suurelle väkimäärälle pullonkaulana sillä riippusiltaa ei voinut ylittää kuin yksi ihminen kerrallaan. Tämä tulisi tarkoittamaan pitkähköä odottelua matelevassa jonossa. Samalla aloin katua sitä, että en ollut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähtenyt mökiltä jo aamuvarhaisella vaan olin väsymyksessäni venyttänyt lähtöä yhteentoista saakka. No eipä auttanut muuta kuin odottaa. Hieman kärsimättömien koirieni kanssa odottelu meni kuitenkin lopulta hyvin ja kohta oli meidän vuoromme astua riippusillalle.

Jonotusta Niskakosken riippusillalle.

Ensimmäisenä jonossa kulkenut 11-vuotias Killi uskalsi hienosti tassutella riippusillan. No onhan Killillä kokemusta näistä riippusilloista vuodelta 2014, jolloin hän kiersi kanssani kokopitkän Karhunkierroksen. Nuorempi Tiuku sen sijaan ei uskaltanut Killin perässä kulkea kuohuvan kosken yllä huojuvalla sillalla, joten otin hänet syliin riippusillan ylityksen ajaksi.

Niskakosken riippusillan ylitys Killi etunenässä.

Myllykosken karnevaalitunnelmaa

Ylityksen jälkeen retkeilyreitillä olikin mukavasti tilaa. Matka sujui joutuisasti kangasmetsien keskellä leveillä tasaisilla poluilla ja pitkoksilla. Ohitimme Oulanka Basecampin ja kohta olimmekin Myllykoskella, jossa voi valita Pienen Karhunkierroksen kulkusuunnan. Olin etukäteen päättänyt kulkea kierroksen myötäpäivään, kuten luontoon.fi -sivulla ohjeistetaan kulkemaan sulan maan aikaan. Myötäpäivään kuljettaessa reitti on hieman helppokulkuisempi, sillä portaissa kulkua alaspäin on enemmän kuin nousuja.

Myllykoskella riitti väkeä taukoa pitämässä ja jonottamassa seuraavalle riippusillalle.

Myllykoskella oli karnevaalitunnelma – ihmisiä pitämässä taukoa, syömässä makkaraa, ihastelemassa kosken pauhua ja tietysti jonottamassa. Siirryin jälleen jonon päähän – edessä olisi jälleen riippusillan ylitys. Tällä kertaa jonotus kesti vielä edellistä kertaa pidempään. Arvioin, että näihin kahteen jonotukseen meni yhteensä aikaa noin tunti. Onneksi porukka oli hyvällä tuulella. Muutama kanssajonottaja toki jäi miettimään, että olisi pitänyt ottaa otsalamppu mukaan, sillä aikataulu petti nyt pahemman kerran. Jonottaessa ainakin Myllykosken kuukkelit saivat kupunsa täyteen, sen verran innokkaita ruokkijoita ja valokuvaajia joukossa oli.

Myllykosken riippusilta on suhteellisen lyhyt, mutta alla pauhaava koski vakuuttavan voimakas. Ylitys sujui taas hyvin ja nyt oli mukava lähteä polulle – seuraava riippusilta olisi vuorossa vasta Harrisuvannossa.

Myllykosken riippusilta ja pauhaava koski

Pyöreälammen ja Kallioportin kautta Harrisuvantoon

Riippusilta Myllykoskelta johtaa Putaansaareen, jonka toisella puolella on helppokulkuinen silta. Tästä Tiukukin uskalsi mennä ongelmitta. Hetken kuluttua sillan ylityksen jälkeen tullaan Oulangan kansallispuiston rajoitusosalle, jossa merkityltä polulta poistuminen on kiellettyä arvokkaan kasvillisuuden suojelemista varten ajalla 1.4.-31.12. Rajoitusosa loppuu vasta Harrisuvannon lähellä.

Killi ja Tiuku Pienen Karhunkierroksen portaissa ennen Pyöreälampea.

Suurin osa ihmisistä oli Myllykoskella valinnut saman kulkusuunnan kuin minäkin. Aamuvarhaisella reitille lähteneitä tuli kuitenkin tasaisin väliajoin vastaan, joten luonnonrauhan saavuttamisen tällä kierroksella sai aika nopeasti unohtaa. Kauniilla Pyöreälammella ohitimme nuotiopaikalla evästaukoa pitäviä ja jatkoimme matkaamme eteenpäin.

Pyöreälampi

Matkalla Kallioportille ohitimme kaksi pientä lampea ja suoalueen. Kallioportin laella jylhät maisemat avautuivat ympärillemme – metsää silmänkantamattomiin ja huikeita pudotuksia alas suoalueille. Vietimme hetken Kallioportin näköalatasanteella ja lähdimme sitten laskeutumaan portaita alas. Korkeusero jyrkänteeltä sen alaosaan on yli 60 metriä ja tässä vaiheessa olin iloinen, että portaat sai laskea alas eikä nousta. Tosin jo pelkkä laskeutuminen sai jalat tärisemään.

11-vuotias Killi suuressa maisemassa Kallioportin laella.
Laskeutuminen Kallioportilta alas pitkissä portaissa

Hetkisen kuluttua eteeni tuli tuttu näkymä 7 vuoden takaa. Vasemmalta rinteestä tuli Ison Karhukierroksen reitti, joka yhdistyy tässä kohtaa Pienen Karhunkierroksen kanssa. Rinkka selässä kulkevia vaeltajia tuli juuri rinnettä alas. Heillä olisi tässä vaiheessa vielä n. 27 km matkaa Rukalle, Karhunkierroksen maaliin. Päästin rinkkavaeltajat edelleni, sen verran kova vauhti heillä oli.

Harrisuvannon taukopaikalla riitti vilinää

Jyrkänteen pohjalla kulkeva ura päättyy Harrisuvannon laavulle ja taukopaikalle, joka vilisi väkeä. Jatkoin tästä koirien kanssa eteenpäin – oman tauon paikka olisi vasta myöhemmin. Nyt edessä oli Harrisuvannon riippusillan ylitys. Harrisuvannolla oli aivan tyyntä ja maisemat henkeäsalpaavan kauniit. Tällä kertaa riippusillan ylitystä ei tarvinnut odottaa kuin muutama minuutti. Tällä kertaa Tiukukin uskalsi seurata Killiä riippusillan yli, nyt alla ei pauhannut pelottava koski.

Harrisuvannon riippusilta

Kitkajoen ja Jyrävän pauhuja

Harrisuvannon kannaksen kautta kulkumme jatkui ylämäkeen. Reitti siirtyy kulkemaan jyrkänteellä ensin Kitkajoen itäpuolella ja sen jälkeen eteläpuolella. Pieni Karhukierros on määritelty keskivaikeaksi tai vaikeaksi reitiksi ja syy tähän on reitillä olevat lukuisat portaat, joita on rakennettu isojen korkeuserojen kohtiin. Muutoin reitti on ainakin omasta mielestäni suhteellisen helppokulkuinen, sillä polku-urat ovat erittäin leveitä ja melko mukavakulkuisia. Toki kiviä ja juurakoita reitiltä löytyy, mutta pääosin kulkeminen on helppoa. Reitillä kulki tänään kaiken ikäisiä retkeilijöitä lapsista seniorikansalaisiin ja koirakavereita oli päässyt myös mukaan runsaasti.

Kitkajoen pauhu alkoi kuulua sitä voimakkaammin mitä pidemmälle reitillä etenimme. Syvällä kanjonissa kulkevalle Kitkajoelle on muutamassa kohdassa hienot maisemat aivan retkeilyreitin vierestä. Evästauko alkoi olla paikallaan ja sopiva paikka löytyi hienolta maisemapaikalta kaatuneen kelopuun luota. Eväsleivät ja kaakao maistuivat Kitkajoen kuohuja katsellen. Tauon jälkeen kävelin vielä hieman alemmas jyrkkää rinnettä, josta oli esteettömät näkymät kuohuihin.

Kitkajoki
Kaakaohetki Kitkajoen maisemissa

Seuraava hieno näköalapaikka reitillä on näkymä Kitkajoessa lepäävälle Kalliosaarelle. Kitkajoen etelälaidalla oli todella paljon kaatuneita isoja puita, joita oli jouduttu sahaamaan reitin kohdalta kahtia. Mikäköhän myrsky oli saanut noinkin isot männyt kaatumaan..?

Näkymä Kalliosaarelle
Puita oli kaatunut runsaasti Kitkajoen eteläpuolella.

Seuraavaksi jalat ja tassut johdattivat meidät Siilastuvalle ja vaikuttavan Jyrävän maisemiin. Jyrävä on Kitkajoen komein putous ja sitä pääsee ihailemaan tällä reitillä aivan läheltä. Kävimmepä mekin nauttimassa sen jylystä ja höyryistä ennen siirtymistä uudehkoisiin portaisiin, jotka ovat myötäpäivään Pienen Karhunkierroksen kulkevan raskain osuus koko reitillä. Ylhäällä hetken puhaltelun jälkeen reitti jatkuu jälleen helppokulkuisena edelleen Kitkajoen läheisyydessä.

Jyrävän putous Kitkajoella
Portaat Jyrävän kohdalla

Paluumatka Myllykoskelta kohti auringonlaskua

Hiekkaisella leveällä polkupohjalla matka joutui nopeasti ja kohta edessä oli taas Myllykoski – tällä kertaa tulimme tuvalle eri suunnasta ja niinpä ei ollut tarvetta riippusillan ylitykseen. Nyt toki ei jonoa enää näkynytkään. Myllykoskella taukoa pitäviä vielä riitti ja tällä kertaa paluumatkalla Juumaan riitti myös porukkaa. Kello näytti jo liki puolta viittä ja aurinko alkoi laskea pikkuhiljaa mailleen. Paluumatkalla aurinko värjäsi mäntymetsät ja kalliojyrkänteet punaiseksi.

Tässä ollaan taas lähellä Myllykoskea.
Myllykosken pauhuja iltapäivällä

Vielä viimeiset jonotukset Niskakosken riippusillalle, portaikkojen kulkemiset ja olimme takaisin lähtöportilla. Vielä viimeinen kävelymatka autolle ja retkipäivä oli ohi. Meiltä kului 12 kilometrin matkan kulkemiseen (plus lisämatkat autolle) noin 5,5 tuntia ja siitä ajasta jonottamiseen meni noin tunti. Pidimme vain yhden lyhyen evästauon, muuten kuljimme melko reipasta vauhtia eteenpäin toki useita valokuvaustaukoja pitäen.

Niskakosken ylitykseen piti vielä vähän jonottaa ennen retken päättymistä.

Pieni Karhunkierros on maisemiltaan upea reitti, mutta luonnonrauhaa etsivän kannattaa suunnata patikoimaan reitille sesongin ulkopuolella tai hieman huonommalla kelillä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin jonottamaan luontoon ja kokemus oli kyllä jokseenkin outo. Onneksi retkeilijät olivat ainakin tällä kertaa hyvällä huumorilla matkassa mukana. Kuulin reissun aikana muutamalta ohikulkijalta, että jotkut retkeilijät eivät kuitenkaan olleet jaksaneet jonottamista vaan olivat kääntyneet takaisin ja etsineet todennäköisesti rauhallisemman retkikohteen tälle päivälle.

Retkipäiväämme seuraavana aamuna alkoikin sitten kaksi vuorokautta kestänyt lumimyräkkä – lumi laskeutui myös Pienen Karhunkierroksen reitille ja luonnonrauha siellä on nyt varmasti taattu.

Viime vuonna 2020 vietin syyslomaviikon koirieni kanssa Pyhä-Luostolla. Kirjoittamani blogijuttu tuon viikon retkikohteistamme löytyy TÄÄLTÄ. Minneköhän sitä lähtisi retkeilemään ensi vuoden syyslomalla…?

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!