Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Niin vain lopulta koitti se päivä, jolloin postilaatikostani löytyi paksu Eräkarkun leimoilla varustettu kirjekuori. Sisältö oli odotettu ja mieluinen – tutkintotodistus Luontoalan ammattitutkintoon valmistumisesta erä- ja luonto-opastuksen osaamisalalla. Olen nyt siis virallisesti erä- ja luonto-opas! Erä- ja luonto-oppaaksi valmistumisen lisäksi sain samassa kirjekuoressa myös toisen todistuksen. Pieni ylimääräinen aherrus nimittäin palkittiin Luontomatkailun ohjaajan tittelillä.

Luontoalan ammatitutkinto suoritettu!

Voinen siis hyvillä mielin onnitella itseäni – sain opinnot pakettiin korona-ajasta huolimatta reilussa vuodessa eli likipitäen suunnitelmieni mukaisesti. Vuosi meni lopulta äärettömän nopeasti, mielestäni liiankin nopeasti.

Upeita muistoja sydämessä – tärkeitä oppeja rinkassa

Eräopasopintoja Eräkarkussa voisin kuvailla monimuotoisiksi, hauskoiksi ja opettavaisiksi. Teoriaopinnoissa perehdyimme niin retkeilyn perusteisiin, kestävän kehitykseen, jokamiehenoikeuksiin kuin tuotteistamiseen, kädentaitokursseilla tutustuimme eräperinteeseen ja teimme käyttöesineitä esimerkiksi luusta ja sarvesta sekä omat puukot tuppeineen. Ruokakursseilla pääsimme tekemään monenlaisia nuotioruokia eräolosuhteissa. Suoritimme hygieniapassin, Matkailualan turvallisuuspassin ja kävimme ensiapukurssit. Ja tässä vain pieni osa opistolla suoritetuista kursseista. Näyttötilaisuuksissa ympäri vuoden tunnistimme erilaisia lajeja kasveista lintuihin, suunnistimme päivä- ja yöolosuhteissa ja teimme nuotiotulet märästä puusta.

Tulentekonäyttö – check!

Upeimpia muistoja tarjosivat opintoihimme liittyvät vaellukset, jotka toimivat samalla erinomaisina käytännön harjoituksina ison ryhmän opastamiseen monenlaisissa olosuhteissa. Sain kokea suuria onnentunteita ja kiitollisuutta elämäni ensimmäisellä ahkiovaelluksellani Seitsemisen kansallispuiston soilla, vaativalla kovien pakkasten talvivaelluksella Urho Kekkosen kansallispuiston upeissa tunturimaisemissa, elokuun lopun viikonloppuvaelluksella Laipanmaan retkeilyalueella ja lopuksi ruskan loisteessa tekemällämme 8-päiväisellä poluttomalla vaelluksella Muotkatuntureilla. Yhden vuoden aikana kaiken tämän kokeminen oli mielettömän upeaa. Kiittää saan myös sitä, että pysyin koko vuoden terveenä ja maastokykyisenä eikä yksikään kurssi jäänyt väliin terveydellisistä syistä.

Seitsemisen kansallispuistossa talven harjoitusvaelluksella helmikuussa 2020.
Urho Kekkosen kansallispuistossa maaliskuussa 2020 talvivaellus koetteli ja palkitsi. Kuva: Kristiina Latvala
Laipanmaalla viikonloppuvaelluksella elokuussa 2020.
Muotkatuntureiden ruskavaelluksella syyskuussa 2020.

Asiakasnäyttöni toteutin järjestämällä syyskuussa 2020 Pyhä-Häkin kansallispuistossa opastetun päiväretken 25 asiakkaalle ja toteuttamalla tammikuussa 2021 Ähtärissä lumikenkäilyn lajikokeilun sekä kotaruokailun kokoontumisrajoitusten puitteissa. Asiakasnäytöt toimivat erinomaisina preppauksina todelliseen eräoppaan työhön. Samalla sitä huomasi, kuinka paljon sitä kuuluisaa näkymätöntä hommaa eräoppaan työhön kuuluu – asiakas tosiaankin näkee siitä vain murto-osan.

Tutkintoon sisältyi myös kirjallisia osuuksia; asiakasnäyttöjen kirjallisista suunnitelmista ja turvallisuuspapereiden teosta isompaan Luonnon tuotteistamisen näyttökokonaisuuteen.

Asiakasnäyttöni isolle ryhmälle Pyhä-Häkin kansallispuistossa syyskuussa 2020. Kuva: Ulla Sisko Toivonen
Asiaksnäytössäni lumikenkäilyyn opastamista tammikuussa 2021 Ähtärissä.

Samanhenkisen eräperheen kanssa oli ilo opiskella

Tutustuin vuoden aikana varmaan yli kuuteenkymmeneen kanssaopiskelijaan. Parhaiten tuli tietysti tutuiksi kanssani tammikuussa 2020 opintonsa aloittaneet, mutta myös jo aiemmin opintonsa aloittaneet sekä elokuussa joukkoon solahtanut uusi opiskelijaryhmä. Koko elämän kirjo oli läsnä opiskelukavereissa: monenkirjavat ammatti- ja koulutustaustat toivat ryhmään paljon osaamista eri aloilta ja hyvä ryhmähenki oli alati läsnä. Meitä kaikkia yhdisti suuri palo retkeilyä ja ulkoilmaelämää kohtaan. Olen iloinen kaikista kohtaamisista ja keskusteluista mitä opiskelukavereideni kanssa pääsin kokemaan. Naurua tästä opiskeluvuodesta ei puuttunut. Kiitos teille kaikille!

Eräkarkkulaiset Muotkatuntureilla syyskuussa 2020. Minut tunnistaa sarvista! Kuva: Marjo Lindberg

Ammattitaitoisia kouluttajia ei pidä tietenkään unohtaa. Oman alansa eksperttien ja monenlaisten persoonien koulutettavana oli ilo olla. Eräperinteen mestarit Turkka Aaltonen ja Ilkka Seikku (Rautasarvi) sekä heidän oppinsa jäivät erityisesti mieleen, samoin lintuspesialisti Jyri Reinikan (Fenix Ohjelmapalvelut Oy) opit. Kiitokset myös vaelluskouluttajillemme Eero Suvelalle (Kelo ja kallio Adventures) ja Kaisu Seppäselle (Ilon tuli), jotka osoittivat ammattitaitonsa UK-puistossa tapahtumarikkaan talvivaellusviikon aikana. Ja tietysti suuri kiitos Eräkarkun pääopettajalle, moniosaaja Marjo Lindbergille ja koko Eräkarkun paletin pyörittäjälle, erälinjan johtaja Hanna-Leena Havelalle muita kouluttajia toki unohtamatta.

No entäs nyt sitten?

Minua ei opintojeni päättymisen jälkeen odota vanha työ, johon palata. Tulevaisuuden työni haluan luoda pääsääntöisesti itse ja sehän tarkoittaa käytännössä yrittäjäksi heittäytymistä. Viimeiset viikot olenkin pakertanut tietokoneen ääressä liiketoimintasuunnitelmaa, joka keskittyy pääasiassa erä- ja luonto-oppaan palveluihin.

Olen viimeisten vuosien aikana kerännyt yrittäjyydestä tietoa lukuisista eri lähteistä. Kävin vuoden 2017 lopussa 1,5 kk kestäneen yrittäjäkoulutuksen silloin suunnittelemaani yritysideaa varten, mutta se ei lopulta koskaan toteutunut. Tuosta yrittäjäkoulutuksesta on kuitenkin jäljellä paksu mappi painavaa asiaa, jota olen käynyt läpi aihealue kerrallaan. Eräopasopintojen aikana opiskeltiin myös tuotteistamista, joka onkin äärimmäisen tärkeä asia tällä alalla.

Samalla on tullut luettua niin verkosta kuin kirjoistakin kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Tietokoneeltani löytyy vino pino kaikenlaisia yrittäjyysoppaita ja -vinkkejä ja puhelimen muistio on täynnä erilaisia tuoteaihioita ja muistilistoja. Verkosta olen kahminut yrittäjyyden eri osa-alueisiin liittyvää materiaalia, ja iltalukemisena olen lukenut useamman yrittäjyyttä käsittelevän kirjan. Pää siis höyryää aiheen ympärillä…

Päässäni on lukuisia ideoita, joita nyt olen yrittänyt saada järkevään muotoon liiketoimintasuunnitelmassani. Numeroita ja yritystoiminnan kuluja olen pyöritellyt viimeiset pari päivää. Seuraavaksi pidän itseni kanssa tuotteistustyöpajan ja sitten onkin lopulta niiden tärkeimpien eli laskelmien vuoro. Liiketoimintasuunnitelma on onneksi nyt jo lähes valmis ja päässee helmikuun lopulla laskelmien kera ulkopuolisten silmien alle tarkasteltavaksi. Laskelmien ja saamieni ohjeiden perusteella sitten pitäisi tehdä päätös yrittäjyydestä ja missä laajuudessa sitä olisi mahdollista harjoittaa.

Palo on kova, mutta onko ideoillani mahdollista saada elanto yrittäjänä, merkitsee lopulta eniten. Lottovoittoa kun en ole vieläkään saanut eikä pankkitililtä löydy suuren suuria summia, joihin turvautua. Mikäli en aloita yrittäjyyttä kokopäiväisesti niin ehkä hankin työn, jonka ohessa voin sivutoimisesti yritystä pyörittää; siinäkin toki on omat ongelmansa aikataulujen, jaksamisen jne. osalta.

Monenlaista lisäkoulutusta vielä luvassa

Opintoni eivät ole vielä täysin ohi, sillä aion (mikäli aikatauluni sallivat) osallistua kevään ja alkukesän aikana vielä muutamille viime vuonna kokonaan peruuntuneelle kursseille Eräkarkussa. Ilmoittautumiset ovat jo lähteneet Lumikenkäily ja retkiluistelu -kurssille, luonnon hyvinvointivaikutuksiin keskittyvälle Green Care -kurssille sekä Konnevedelle suuntautuvalle melontaretkelle. Ihan kokonaan en siis opintoja Eräkarkussa vielä jätä.

Lisäksi olen ilmoittautunut Suomen Ladun Lumikenkäilyn ohjaajakurssille maaliskuussa ja huhti-toukokuussa kouluttaudun Metsämieli-ohjaajaksi. Metsämieli -menetelmään pohjautuvasta koulutuksesta haluan saada lisämahdollisuuksia omaan yritystoimintaani ja jakaa ohjaajakoulutuksen myötä hyvinvointia luonnosta myös muille ihmisille Metsämieli-harjoitteiden avulla. Ja ties mitä kaikkea muuta uutta osaamista sitä vielä kaipailisi…

Uskallanko loikata?

Kuukausi vaihtui hetki sitten helmikuun puolelle ja valo alkaa voittaa, talvinen luonto on kauneimmillaan. Suomen Ladun seinäkalenterissa on sopivasti helmikuun kohdalla itselleni tähän hetkeen ja tulevaan oiva ohje:

Uusien asioiden kokeileminen saattaa hirvittää,
mutta toisinaan tekee hyvää loikata pois tutulta ladulta.
Usko pois, sinä pystyt siihen.

Rohkeus onkin se mitä eniten tässä vaiheessa tarvitsen. Luonto on minun juttuni ja luonnossa haluan myös tulevaisuudessa työskennellä. Suurella innolla odotan, mihin suunnitelmani minut vievät ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sen tiedän, että sisua minulta ei ainakaan puutu!

Tuore erä- ja luonto-opas matkalla kohti uutta ja tuntematonta!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!