Sain vinkin Orivedellä sijaitsevasta Pukalan virkistysmetsästä avomieheltäni, joka oli käynyt reitillä retkeilemässä joitakin vuosia sitten. Otin paikasta tarkemmin selvää ja päätin tehdä alueelle kunnon päiväretken, jolla kulkisin alueen molemmat rengasreitit. Ja koirani Killi ja Tiuku lähtisivät tietysti reissuun mukaan. Retkelle tulisi pituutta yhteensä reilu 12 kilometriä eli sopiva urakka yhdelle päivälle. Pukalan virkistysmetsän pohjoisen rengasreitin pituus on 6,5 km ja eteläisen 6 km. Lisäksi reitit yhdistävä polku on pituudeltaan muutama sata metriä.
Pukalan virkistysmetsä on kooltaan 12 neliökilometriä ja se sijaitsee Pohjois-Pirkanmaalla Orivedellä; tarkemmin ottaen Oriveden keskustasta länteen noin 12 kilometrin päässä. Orivedellä tieltä 58 käännytään Enokunnantielle (nro 3381), jota kuljetaan 6,5 km ja käännytään Pukalan opasteiden mukaisesti etelään johtavalle tielle. Oriveden suunnasta tultaessa käännytään siis vasempaan. Juurakon pysäköintialue tulee tällä tiellä vastaan 3 km:n ja Siitinjärven pysäköintialue 5,5 km:n kohdalla. Omana kohteenani oli Siitinjärven pysäköintialue, se kun sijaitsi sopivasti lähellä rengasreittien risteystä. Siitinjärven pysäköintialue on pohjoisen rengasreitin lähtö- ja päätepiste.
Oli huhtikuun puolivälin kelirikkoaika ja melkoisen huonossa kunnossa tämä täynnä kuoppia oleva tie olikin, mutta Siitinjärvelle kuitenkin lopulta pääsin. Pysäköintialueella oli tullessani vain yksi auto. Eipä muuta kuin reppu selkään, koirat autosta ulos ja nauttimaan retkestä!
Siitinjärveltä Valkeajärven laavulle – 2,7 km
Aloitin retkeni aamukymmeneltä pohjoisesta rengasreitistä, jota lähdin kulkemaan vastapäivään. Keli oli kaunis ja aurinkoinen; peipot säestivät iloisesti kulkuamme. Siitinjärven pysäköintialueen vieressä on hienolla paikalla oleva tulipaikka. Vieressä on puuliiteri. Heti reitin alkupäässä on myös vedenottopaikka, mutta veden laadusta ei paikassa ollut mitään tietoa.
Polku kulkee aluksi Siitinjärven rantamia syleillen ja kääntyy sitten metsän siimekseen. Pukalan rengasreitit on merkitty sinisellä värillä puiden kylkiin. Heti metsäosuuden alkuvaiheessa on hieno rehevä korpinotkelma, jossa reitin vasemmalla puolella nousee jyrkkä kallioseinämä ja oikealla puolella solisee puro.
Reitin alkuosa on varsin tasaista ja helppokulkuista maastoa; polkujen lisäksi kuljetaan välillä pitkoksilla ja lyhyen matkaa myös vanhaa metsäautotietä. Polut kulkevat rauhallisella, kuusivaltaisella metsäalueella.
Takatalvi oli ollut seuranamme usean edeltävän päivän ja lunta poluilla oli vielä jonkin verran. Toisaalta reitin rantaosuudet ja korkeimmat kohdat olivat täysin lumettomia. Luontoon.fi -sivuston Pukalan virkistysmetsän sivuille on vuoden 2019 lopulla päivitetty tieto, että Pukalan reiteille ei suositella menemistä johtuen reitille kaatuneista puista. Ja tosiaan kaatuneita puita oli matkan varrella todella paljon, mutta myös töitä reitin raivaamiseksi oli tehty. Etenemään siis pystyi ongelmitta.
Nousimme reitillä koko ajan korkeammalle, kunnes edessä alkoi häämöttää Valkeajärvi. Metsä oli samalla muuttunut mäntyvaltaiseksi ja kallioiseksi. Laskeuduimme alas Valkeajärven rantaan, josta polku kulki järven rantaa myötäillen komeiden kalliorantojen vierellä. Valkeajärvi oli vielä jäässä, talvi piti sitä vielä otteessaan.
Lopulta vastaan tuli puuliiteri ja aivan rannassa sijaitseva Valkeajärven laavu. Kyseessä on pohjoisen rengasreitin ainoa laavu. Vaikka päivä oli kaunis, tuuli puhalsi navakasti ja tuntui etenkin rannoilla. Emme jääneet ihailemaan paikkaa enempää vaan jatkoimme matkaa.
Valkeajärveltä Vähä-Musturin tulipaikan kautta Iso-Musturin rannalle – 2,6 km
Valkeajärveltä polku siirtyy jälleen monimuotoiseen kumpuilevaan metsään. Reitti kulkee hienoilta jäkäläkalliolta valoisiin mäntymetsiin, sieltä kuusivaltaiseen kosteaan notkelmaan ja taas korkeammalle mäntyjen katveeseen.
Reitti laskeutuu jyrkästi alas Vähä-Musturin rannalle. Rantaa seuraillen kuljetaan lopuksi pienen kävelysillan yli.
Vähä-Musturin rannalla on tulipaikka hienolla paikalla. Puuhuollosta oli huolehdittu, sillä tulipaikan liiteri oli ovea myöten täynnä puita.
Tulipaikalta palamisemme jälleen reitille, joka kulkee järvet yhdistävän pienen joen äärellä koivikon halki Iso-Musturi -järven rantaan. Mikäli olisimme valinneet kuljettavaksi vain pohjoisen rengasreitin, olisi Iso-Musturin kohdalta pitänyt jatkaa polkua pohjoisen suuntaan kohti Siitinjärveä, mutta tämä olisi edessämme vasta iltapäivällä. Jatkoimme Iso-Musturin rantaa pitkin eteenpäin polulla, joka yhdistää rengasreitit toisiinsa.
Iso-Musturin rannalla on myös retkeilijöiden käyttöön tehty laituri, jolta pääsee pulahtamaan järveen. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin.
Iso-Musturista Iililammen kautta Valkealahdelle – 1,8 km
Iso-Musturin rannalta polku nousee jälleen ylöspäin. Lahopuuta tällä kohdalla on runsaasti ja sen mahdollistamana myöskin kääpiä on ilahduttavan paljon. Alamäen jälkeen tullaan risteykseen, jossa voi valita eteläisen rengasreitin kulkusuunnan. Jatkoin koirien kanssa reittiä jälleen vastapäivään eli lähdimme jatkamaan järven rannan suuntaisesti eteenpäin.
Polku nousee Iso-Musturin rannasta erittäin jyrkästi ylös kallioiden päälle. Polulta on hienot näkymät alla siintävälle järvelle. Reitti jatkuu korkeilla kallioilla, kunnes laskeutuu Iililammen rantaan. Iililampeen laskee reitin varrella ihana pieni puro, jota ihastelimme tovin.
Kummallakin rengasreitillä kuljetaan muutamaan otteeseen tien yli. Yksi tällainen kohta on Iililammen jälkeen. Polut jatkuvat kuitenkin heti tien toisella puolen eikä eksymisen vaaraa ole. Metsäosuuden jälkeen laskeudutaan jälleen alas, tällä kertaa Valkealahden rantaan. Nyt ollaan siis jo Pukalajärvellä – Pukalan virkistysmetsän sydämessä.
Valkealahden rannalta Roninmaan laavulle Pukalajärven maisemissa – 1,3 km
Nyt siirrytään varmaankin koko Pukalan virkistysmetsän reitin hienoimmalle osuudelle, jolla pääsee ihastelemaan koko ajan muuntuvaa järvimaisemaa ja lahdenpoukamia pienine saarineen, jyrkkiä kalliorantoja ja tuulessa huojuvia honkavanhuksia.
Olimme kulkeneet tässä vaiheessa jo liki 3,5 tuntia vain juomataukoja ja valokuvaustaukoja pitäen, joten ei ihme, että vastani alkoi ilmoitella lounastauon tarvetta. Olin alun perin suunnitellut ruokatauon Roninmaan laavulle, mutta rannalta löytyi juuri sopivasti penkki erittäin kauniin järvimaiseman äärestä, joten oli tauon paikka.
Aamulla olin laittanut kiehuvan veden kera kasvispadan tekeytymään ruokatermokseen. Olin tehnyt itselleni eväsleivät, laittanut kaakaon termokseen ja otin vielä mukaan pari keksiä ja suklaata. Koirat saivat omat herkut syödäkseen. Ja kyllä maistui, meille kaikille!
Sää oli muuttunut puolipilviseksi ja tuuli oli onneksi hieman tyyntynyt. Pukalajärvi oli jo päässyt eroon jääpeitteestään ja aallot liplattivat mukavasti rantaan. Vesi oli kirkasta ja paljasti pohjan kivet. Samalla ensi kertaa tänä keväänä mieleeni hiipi tuleva kesä ja lämpimät vedet. Onneksi kesää ei tarvitse enää kauaa odottaa.
Syödessäni huomioni kiinnittyi myös Pukalajärven toisella rannalla oleviin kesämökkeihin. Muita asumuksia ei reitillä tähän saakka ollut näkynytkään.
Ruokatauon jälkeen polku eteni Pukalajärven rantamia ja rantakalliota pitkin, kunnes eteen tuli näkymä saaresta, johon oli rakennettu silta. Olimme siis jo Roninmaan laavun läheisyydessä. Emme menneet laavulle vaan kiersimme rannan kautta tuolle sillalle ja siitä Pukalanportin kautta kallioiselle saarelle. Saaren toisesta päästä löytyi kiva nuotiopaikka ja uusi retkipöytä penkkeineen. Toinen vanhempi istuinryhmä löytyi tulipaikan toiselta puolelta. Hieno paikka kaiken kaikkiaan!
Palasimme saarelta takaisin mantereelle puusiltaa pitkin. Olin kuullut aikaisemmin klapien hakkuun ääniä ja Roninmaan laavulla olikin perhe nuotion äärellä. Moikat huudettuamme, jatkoin koirien kanssa matkaa.
Roninmaan laavulta metsätaipaleen kautta takaisin Iso-Musturille – 2,6 km
Roninmaan laavulle ja tälle hienolle puusillalla yhdistetylle saarelle pääsee helpoiten Roninmaan pysäköintialueelta, josta matkaa laavulle tulee vain 700 metriä. Roninmaan pysäköintialue virkistysmetsän eteläosassa onkin eteläisen rengasreitin lähtö- ja päätepiste. Tämä alue on varmaankin koko Pukalan virkistysmetsän suosituin ja samalla ruuhkaisin etenkin viikonloppuisin ja kesäisin. Tein oman retkeni perjantaina ja koko reitillä ainoat tapaamani retkeilijät tulivat vastaan juuri täällä reitin eteläkärjessä, muutoin sain kulkea täydessä yksinäisyydessä.
En tietenkään jatkanut pysäköintialueen suuntaan vaan siirryin Iso-Musturin opasteiden mukaisesti varsin mäkiselle metsätaipaleelle, joka oli koko reitin haastavin. Reitille oli kaatunut puita ja useammassa kohdassa piti etsiä parempi kulkuväylä. Tällä osuudella olisi retkeilysauvoista ollut erittäin paljon apua suurten korkeuserojen takia. Myös poluilla oleva lumi teki etenkin alamäistä liukkaat. Polvet olivat ajoittain kovilla.
Metsätaipale loppui jyrkkään alamäkeen Neejärven rantaan ja sieltä tielle, jonka kautta polku jatkui solisevan Rasinojan vierellä. Tällä lehtomaisella, kostealla paikalla sammaleen peittämien kivien, sinivuokkomäättäiden ja virtaava veden äärellä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Sitten tultiinkin jo tuttuun risteykseen, josta olimme aloittaneet eteläisen rengasreitin kiertämisen. Palasimme rengasreitit yhdistävää polkua takaisin ja siirryimme Iso-Musturin koillisrannalta retkemme viimeiselle osuudelle.
Iso-Musturin rannalta Siitinjärven pysäköintialueelle – 0,7 km
Heti tämän viimeisen etapin alussa eteläiseltä rinteeltä löytyi hieno sinivuokkoesiintymä ja samalla näin kevään ensimmäiset sinivuokot ujossa kukassa. Suurin osa kukista oli vielä nupullaan. Näin myös punatulkkupariskunnan metsän kätköissä.
Loppuosuus oli vaihtelevaa sekametsää, jolla oli myös jonkin verran nousua ja laskua. Reitille oli kaatunut muutama puu. Lopulta oli vuorossa vielä viimeisen ojan ylitys, koirien kuivattelu pyyhkeellä ja siirtyminen takaisin autoon onnistuneen retkipäivän päätteeksi. Koko retkeen meidän kolmikoltamme kului aikaa tauot mukaan lukien 5,5 tuntia suhteellisen reippaasti edeten.
Pukala on ihastuttava retkeilykohde päiväpatikointiin ja yön yli retkiin
Pukalan virkistysmetsän reitit olivat erittäin vaihtelevia maastoltaan, korkeuseroiltaan ja maisemiltaan. Alueelle retkeilevän kannattaa muistaa reittien mäkisyys ja suosittelenkin retkeilysauvojen mukaan ottamista helpottamaan etenkin eteläisen rengasreitin alamäissä kulkemista. Runsaiden korkeuserojen takia retkeen kannattaa varata runsaasti aikaa. Toisaalta reitit sisälsivät myös paljon helppoja polkuosuuksia järvien ja lampien rannoilla.
Reitit on merkitty hyvin niin opasteviitoin kuin sinisin maalimerkein puiden runkoihin. Eteläinen rengasreitti on maastoltaan mäkisempi, mutta samalla maisemiltaan erittäin kaunis ja pohjoista reittiä vaihtelevampi. Kauniita kallioisia rantoja pääsee kulkemaan tasaisin väliajoin kummallakin reitillä.
Näiden kahden rengasreitin lisäksi Pukalan virkistysmetsästä löytyy vielä yksi 5 kilometrin pituinen polkureitti, joka kulkee Siitinjärveltä Juurakon pysäköintialueelle. Virkistysmetsän alueelle voisi siis tehdä hyvin myös viikonloppuretken, jolloin auton voisi jättää esimerkiksi Juurakon pysäköintialueelle. Tällöin kaikki polut ja rengasreitit kulkemalla matkaa tulisi yhteensä noin 22 km.
Tulipaikkoja on sopivin välimatkoin. Molemmilla rengasreitillä on yksi laavu kuivakäymälöineen. Yöpyä voi laavuissa tai telttailla laavujen ympäristössä tai Siitinjärven tulipaikan läheisyydessä. Alun perin minun oli tarkoitus viettää Pukalassa myös yksi yö, mutta päädyin lopulta päiväpatikointiin.
Huhtikuisesta retkestämme jäi mukavat muistot ja virkistynyt mieli. Retkeä seuraavana päivänä ylä- ja alamäet tuntuivat jaloissa, joten Pukalan reitit toimivat myös selvästi hyvinä kuntoilumaastoina. Retken jälkeen Killille ja Tiukulle maistui uni, joten raikas ulkoilma ja pienten tassujen kulkemat kilometrit mäkisellä reitillä tekivät tehtävänsä. Näkivätköhän he unia tulevista retkistä?
