Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Olen tämän kevään aikana ihastunut Pohjois-Pirkanmaan upeisiin luontokohteisiin. Maaliskuussa retkeilin Ruovedellä sijaitsevalla Siikanevalla, joka on koko Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue. Huhtikuussa taas tein pitkän päiväretken Orivedellä sijaitsevaan monipuoliseen Pukalan virkistysmetsään.

Nyt halusin kokea toisen Orivedellä sijaitsevan hienon luontokohteen Iso Vuorijärven ja sen ympärillä kulkevan retkeilyreitin. Päiväretken ajankohdaksi valikoitui kesäkuinen tiistaipäivä. Keli oli lähes tyyni ja puolipilvinen, lämpöä liki kaksikymmentä astetta. Retkelle lähtivät mukaani myös retkikoirani Killi ja Tiuku.

Iso Vuorijärvi sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Orivedeltä Ruoveden suuntaan. Kantatie 66:lta käännytään länteen Vuorijärvi-opasteen kohdalta ja ajetaan mutkittelevaa hiekkatietä noin viisi kilometriä. Navigaattoriini näppäilemä osoite Rutajärventie 180 ajatti minut isohkolle pysäköintialueelle, josta patikointi oli mukava aloittaa. Parkissa oli kaksi autoa omani lisäksi.

Pysäköintialueelta löytyy Vuorijärven retkeilyreitin opasteita ja alueen kartta.

Vuorijärven retkeilyreitti on ympyrän muotoinen ja pituudeltaan 4,5 kilometriä. Se on merkitty puiden kylkiin keltaisilla maaliläikillä. Retkeilyreitin kartta on saatavilla Oriveden kunnan verkkosivuilta. Samainen kartta löytyy myös pysäköintialueen infotaulusta.

Keltaiset reittimerkinnät johdattivat kolmikkomme mustikkametsään.

Lähdimme patikoimaan metsään johtavaa raikkaan vihreiden mustikanvarpujen reunustamaa polkua pitkin. Helppokulkuinen, mutta osittain juurakoiden peittämä polku, kulkee pysäköintialueelta lähdettäessä aluksi sekametsän halki. Eikä aikaakaan, kun vasemmalle puolellemme avautui kauniita jäkäläkallioita ja muutamia keloutuneita mäntyjä. Ja oikealla puolella alkoi jo häämöttää järvimaisema. Matkaa olimme taittaneet vain muutamia satoja metrejä.

Iso Vuorijärven lumoavat riippukalliot

Upeat, korkealle järven päälle kohoavat kalliot avautuivat eteemme ja johdattivat ihastelemaan maisemaa kallioiden päälle. Pläkkityyni Iso Vuorijärven pinta peilasi hienosti kalliorantoja ja pilvimuodostelmia. Käki kukkui lähes taukoamatta. Jäimme ihastelemaan maisemia hetkeksi ja istuskelemaan kalliolle.

Näkymä Iso Vuorijärvelle riippukallioiden päältä kuvattuna.

Kalliolta kuikuilin alaspäin, sillä tiesin Iso Vuorijärven luolan olevan tämän kallionjärkäleen alla. Kallion reunalta näin pienen puuvaraston järven rannalla. Jatkoimme matkaamme jyrkähköä rinnettä pitkin puuvarastoa kohti. Tarkkana sai olla, että pysyi pystyssä. Järven rantaan pääsee kallioilta muutamasta kohdasta, kauimpana on se helppokulkuisin ja tasaisin polku.

Näkymä järven rantaan korkean kallion päältä.

Riippukallioiden alla luolassa, aivan järven rannassa on nuotiopaikka. Ahkera puunpoltto näkyikin luolan täysin mustassa katossa. Puita oli tuotu kasapäin nuotiopaikan viereen. Siinähän ne olivatkin sopivasti sateensuojassa. Mahtava ja ainutlaatuinen paikka tulisteluun – sadekaan ei täällä haittaisi!

Iso Vuorijärven riippukallioiden alla on upea luola.
Nuotiopuut odottivat tulistelijoita riippukallioiden alla olevalla nuotiopaikalla.

Istuskelin riippukallion alla nuotiopaikan penkillä ja nautin hiljaisuudesta. Täysin tuulettomassa kelissä oli jotain maagista. Ja maisema järvelle oli ihan mieletön.

Näkymä riippukallion alla olevalta nuotiopaikalta oli ihana.

Iso Vuorijärven rantakallioilla tasapainoilua ja huikeita maisemia

Jatkoimme matkaamme järven rantaan merkittyä polkua pitkin kohti Kirvesjärviä. Alun polkuosuudella oli juurakoita ja muutama märempi kohta. Ja sitten oli vastassa erittäin jyrkkiä kallio-osuuksia, joissa koirani olivat kuin kotonaan. Vuorikauriiden lailla Killi ja Tiuku etenivät ketterästi kallioilla; minä tulin perässä välillä kädet ja pylly kalliosta tukea hakien. Askeleita sai muutamissa kohdissa hakea, jotta pysyi pystyssä.

Mustat vuorikauriit omassa elementissään jyrkillä rantakallioilla.

Rantakallioilta aukeni upeat maisemat riippukallioille ja järven selälle. Kaatuneet vanhat keloutuneet hongat ja kallioiden vaaleat jäkälämatot elävöittivät maisemaa. Kallioilta polku johdatti meidät aivan järven rantaan ja siitä taas ylös kallioiden päälle.

Mahtavat riippukalliot viereiseltä kalliojyrkänteeltä päin kuvattuna.
Maisema Iso Vuorijärvelle kera kelovanhuksen.
Polku kulkee välillä korkealla kallioiden päällä.

Sitten edessä olikin kinkkinen osuus. Polku johti lähes pystysuoraa kalliota alas uudelleen järven rantaan. Ja kyllä vaan – keltaiset reittimerkit menivät juurikin tästä eli en ollut harhautunut reitiltä. Katselin, että pääsisikö tästä poikkeamaan polulle rannan kautta, mutta siihen olisi tarvittu uimareissu. Ei siis auttanut muu kuin lähteä vaan laskemaan kalliota alas.

Jyrkän laskun viimeinen pudotus vielä edessä.

Pylly maata viistäen laskeuduin alas ja lopuksi edessä oli vielä noin metrin korkuinen pudotus kalliolta alla olevalle polulle. Pysyin onnekseni pystyssä ja saatoimme jatkaa onnellisesti matkaamme. Koirillehan tämä kohta oli ihan helppo nakki. Ehkäpä tämän kohdan olisi myös pystynyt kiertämään kallion takaa.

Jatkoimme kulkuamme polulla, joka kulki aivan rannan tuntumassa. Riippukalliot näkyivät nyt enää pienenä pisteenä vastarannalla. Vasemmalla puolellamme oli korkeita rantakallioita ja vehreää rinteessä kasvavaa sekametsää. Metsikössä oli myös paljon kaatuneita puita, joiden oli onneksi annettu jäädä lahoamaan maahan. Tuuli alkoi tässä vaiheessa myös hieman puhaltaa, joka oli oikein tervetullut helpottamaan lämpöä hehkuvan patikkakolmikon matkantekoa. Samalla se pyyhkäisi muutamat hyttyset iholtani pois.

Polku kulkee suurimmaksi osaksi aivan Iso Vuorijärven rannan tuntumassa.
Varjoisaa metsää ja mustikkamättäitä Vuorijärven retkeilyreitillä.

Eteemme alkoi tulla suokasvillisuutta. Järven rannoilla näkyi juuri kukkaan puhjennutta suopursua sekä kukassa olevia lakkoja siellä täällä. Lopulta saavuimme Iso Vuorijärven lounaiskulmaan, jossa oli nuotiopaikka. Ilmeisesti nuotiopaikka oli epävirallinen, sillä sitä ei ollut merkitty karttaan. Pidimme tässä kohtaa pidemmän juomatauon. Koirilla oli ainakin hirmuinen jano.

Nuotiopaikka Iso Vuorijärven lounaiskulmassa.

Kirvesjärvien suoluonnon ihailua ja lounastauko laavun rannassa

Nuotiopaikan kohdalta löytyi opastekyltit, joiden mukaisesti lähdimme patikoimaan kohti Kirvesjärviä. Olin ennen retkeä miettinyt, että laittaisinko tällä kertaa jalkaani kevyet lenkkarit, mutta olin päätynyt lopulta vaelluskenkiin. Ja onneksi näin. Heti Kirvesjärville päin lähdön jälkeen maasto muuttui täysin. Tähän saakka polut olivat olleet kuivia, mutta nyt olimmekin soistuneella alueella ja maasto oli märkää ja upottavaa. Pitkospuita ei tällä osuudella näkynyt.

Ensimmäisen Kirvesjärven soistuneella rannalla oli märkä maasto.
Tupasvillameri Vuorijärven retkeilyreitin varrella.

Polku johdatti meidät ensimmäiselle Kirvesjärvelle ja sen soistuneeseen rantaan, jossa kukki suopursut, suokukat, tupasvillat ja lakat. Vaelluskenkien alla lätisi märkä suopohja. Järven rannassa kulkemisen jälkeen siirryimme suopursumättäiden reunustamalle kuivemmalle polulle.

Suopursut olivat aloittaneet kukintansa. Taustalla ensimmäinen Kirvesjärvistä.

Kohta eteemme tulikin laavu toisen Kirvesjärven rannalla. Laavun takana oli pariskunta, joka oli lähdössä pois moottoripyörällään. Laavulla taasen oli lapsiperhe syömässä nuotion äärellä.

Killi Kirvesjärven laavun edustalla nauttimassa lepotauosta.

Nyt alkoi itselläkin olla ruoka-aika ja sopiva ruokapaikka löytyi järven rannalta isojen kivien luota. Keli oli todella lämmin ja tuulikin oli jälleen tyyntynyt lähes nollaan. Tässä kelpasi ruokailla ja levähtää.

Taivaanrannan maalari Tiuku lepotauolla.
Lounaspaikkamme maisemat toisella Kirvesjärvellä.

Olin varannut itselleni ruoaksi nuudelikeittoa ja eväsleivät, kaakaota ja kirsikoita. Söin kiireettömästi nautiskellen ja myös koirat saivat omat herkkupalansa syödäkseen. Myös heille lepohetki oli selvästi tervetullut. Vietimme järven rannalla lähes kokonaisen tunnin. Ei ollut kiire mihinkään. Kävin kuvailemassa järven rannalla kasvavia raatteita, jotka olivat kauniissa kukassa.

Retkieväät kunnossa!
Raate kukassa Kirvesjärven rantamailla.

Metsäpolulta Salmijärveä syleilevälle rantapolulle

Jätimme laavupaikan taaksemme ja jatkoimme eteenpäin; ensin kosteaa suonlaitaa pitkin ja sitten kauniille valoisille jäkäläkallioille mäntymetsään. Helppokulkuista polkua myöten siirryimme valoisaan sekametsään, jossa ylitimme muutamia pikkuruisia ojia hyväkulkuisia pitkospuita pitkin.

Valoisat jäkäläkalliot ilahduttivat ruokataukomme jälkeisellä reitillä.
Ojien ylitykset sujuivat helposti hyväkuntoisten pitkospuiden ansioista.

Sitten olikin edessä retkeilyreitin neljäs järvi Salmijärvi ja sen kaunis järvimaisema. Raate oli vallannut Salmijärven etelärannan ja edessäni oli varsin kuvauksellinen maisema Suomen suveen. Ja tämähän piti ikuistaa!

Kaunis Salmijärvi kesäkuussa 2020.

Pienen puron ylityksen jälkeen siirryimme Salmijärven länsirannan lähellä kulkevalle kauniille polulle. Toisella puolella järveä näkyi korkeita rantakallioita, tällä puolella järveä kulku oli tasaisempaa.

Salmijärven toisella laidalla näkyi kallioalueita.
Luonnonsuojelualueen valoisa metsikkö Salmijärven rannalla.

Saavuimme järven luoteiskulmassa olevalle luonnonsuojelualueelle. Kovaääninen orava piti meteliä ohittaessamme ilmeisesti sen pesäpuun. Luonnonsuojelualueella oli vanhoja isoja haapoja ja varttunutta kaunista kuusikkoa. Salmijärven pohjoispuolella ylitimme järven sen kapeasta kohdasta pientä siltaa pitkin. Tälle paikalle piti myös jäädä pidemmäksi ajaksi nauttimaan luonnon rauhasta ja maisemista.

Pieni silta johdatti meidät Salmijärven vastakkaiselle rannalle.
Salmijärven pohjoisosa kuvattuna järven ylittävältä pikkusillalta.

Tämän jälkeen kuljimme polkua myöten vielä parisataa metriä, kunnes saavuimme hiekkatielle. Reitin loppuosa, noin kilometrin matka, kuljettiinkin sitten tätä hiekkatietä pitkin takaisin pysäköintialueelle. Aurinko porotti nyt täydeltä taivaalta ja sai lämmön nousemaan.

Viimeinen kilometri Vuorijärven retkeilyreitistä kuljetaan hiekkatietä pitkin.

Läheltä pysäköintialuetta olisi päässyt vielä siirtymään Siikajärven liki 6 kilometriä pitkälle reitille, joka sijaitsee Vuorijärven retkeilyreitin pohjoispuolella. Emme kuitenkaan tällä kertaa lähteneet kiertämään tätä pidempää reittiä. Sen vuoro tulee ehkä myöhemmin!

Upeiden maisemien päiväretkeilykohde

Vuorijärven retkeilyreitti oli maisemiltaan todella upea ja erityisen rauhallinen. Poluilla en nähnyt muita ihmisiä, vain laavulla oli väkeä. Käytimme tämän lyhyehkön 4,5 kilometrin pituisen Vuorijärven retkeilyreitin kiertämiseen yli kolme tuntia. Nautin täysin siemauksin tästä upeasta luontokohteesta, kuvasin maisemia ja luonnonkukkia enkä pitänyt minkäänlaista kiirettä.

Polut olivat muuten helppokulkuisia ja tasaisia, mutta Iso Vuorijärven rantakallioilla eteneminen vaatii tarkkuutta. Upeat järvimaisemat kuitenkin palkitsevat kiipeilyn ruhtinaallisesti. Reitillä on paljon hienoja paikkoja, johon voi vain jäädä istuskelemaan ja ihastelemaan kauneutta.

Iso Vuorijärvi ja retkeilyreitin kauneus saivat aikaan onnen tunteita.

Kenkävalintaa kannattaa tällä retkeilyreitillä miettiä, sillä niissä pitäisi olla pitävä pohja kallioiden jyrkissä kohdissa kulkemiseen ja samalla niiden olisi hyvä kestää vettä suo-osuuksilla. Itselleni vedenpitävät vaelluskengät olivat nappivalinta tähän reissuun.

Suloista järvimaisemaa, suokasvillisuutta, valoisia jäkäläkallioita ja jylhiä rantakallioita sekä Iso Vuorijärven riippukalliot ja luola. Kaikkea tätä tarjoili yllättävän monipuolinen Vuorijärven retkeilyreitti rauhaa ja kauneutta kaipaavalle luonnonystävälle.

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!