Oli luvassa kaunis ja lämmin huhtikuun viikko – mieli hinkui päästä retkelle. Tällä kertaa heitin rinkan selkään ja lähdin tutustumaan itselleni uuteen Leivonmäen kansallispuistoon. Tarkoitukseni oli patikoida alueella kaksi päivää ja viettää yksi yö teltassa jollakin mukavalla paikalla. Halusin tällä reissulla nauttia kiireettömästä retkeilystä sekä virittäytyä kevääseen. Halusin myös vältellä väkijoukkoja ja siksi lähdinkin viikonlopun sijaan retkelleni torstaina aamupäivällä.

Vaikka päivät olivatkin melko lämpimiä, pakkasin rinkkaani mukaan talvimakuupussin, sillä yöksi oli luvattu pari astetta pakkasta. Tällä retkellä halusin myös testata uutta retkikeitintäni. Pakkasin rinkkaani siis mukaan juuri ostamani Primuksen Primetech -retkikeittimen ja kaasupatruunan. Olen ollut tähän saakka Trangian uskollinen käyttäjä, mutta halusin nyt siirtyä uuteen aikaan ja ottaa tuntumaa kaasukäyttöiseen keittimeen.

Leivonmäen kansallispuiston reittivaihtoehdot

Leivonmäen pienehkö kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomessa Joutsan alueella, noin 50 kilometriä Jyväskylästä etelään. Asun itse Ähtärissä, Etelä-Pohjanmaan kaakkoiskulmassa, ja sieltä automatka Leivonmäen kansallispuistoon kesti hieman reilu kaksi tuntia.

Leivonmäen kansallispuiston reitistöt ovat hieman hajalla toisistaan. Alueella on vajaa 30 km patikointiin soveltuvia merkittyjä reittejä. Puiston pohjoisosassa on 3,5 km:n pituinen Koskikaran kierros, jolta on mahdollista Rutalahden yhdysreittiä myöten patikoida puiston keskiosiin, josta löytyy suositut noin viiden kilometrin pituiset rengasreitit Mäyränkierros ja Harjunkierros. Puiston keskiosan poluille pääsee helpoiten Selänpohjan pysäköintialueelta.

Leivonmäen kansallispuiston eteläisessä osassa sijaitsevalta Kirveslammen pysäköintialueelta pääsee Luupään lenkille ja Kirveslammen kierrokselle, jotka ovat helppokulkuisia noin kahden kilometrin pituisia rengasreittejä. Luupään lenkin yhteydessä on myös esteetön Harjujärven reitti. Kirveslammen pysäköintialueelta lähtee myös Harjunlahden 3 km:n pituinen yhdysreitti, jota myöten pääsee Harjunlahden uimarannalle.

Selänpohjan pysäköintialueen ja Kirveslammen pysäköintialueiden välillä ei ole polkuyhteyttä eli matka tulee taittaa joko kävellen asfaltoituja tienpientareita pitkin tai sitten autolla. Matkaa näiden kahden pysäköintialueen välillä on 8 kilometriä.

Leivonmäen kansallispuistossa on myös 22 km:n pituinen keskivaativa puiston keskiosien harjumaastoissa kulkeva maastopyöräilyreitti. Tarkat ja ajanmukaiset tiedot Leivonmäen kansallispuiston reiteistä ja palveluista löytyvät luontoon.fi -sivustolta.

Mäyränkierrosta kiertämään

Pysäköin autoni torstaina puoliltapäivin Selänpohjan pysäköintialueelle, jossa autoja oli parkissa jo kymmenisen kappaletta. Lähdin auringon paistaessa rinkka selässä kulkemaan Mäyränkierrosta myötäpäivään pohjoisen suuntaan. Mäyränkierroksen parilla ensimmäisellä sadalla metrillä oli vielä polku jään peitossa. Tämän jälkeen polku olikin sitten täysin sulaa ja kuivaa.

Suunnitelmanani oli edetä Mäyränkierrosta ja tehdä siitä pistoretki Soimalammelle, jossa olisi lounastauon paikka. Lounaan jälkeen palaisin takaisin Mäyränkierrokselle ja kulkisin sitä eteenpäin lopulta Joutsniemeen, jossa halusin tulevan yöni viettää.

Mäyränpolku kulkee helppokulkuista, valoisaa harjumaastoa pitkin. Reitin varrella on vain vähän korkeuseroja ja polku on leveähköä. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista, seurana olivat vain keväinen linnunlaulu. Mäyränpolulla kuljetaan paikoitellen pienien lampien lähellä. Ensimmäinen eteen tulleista lammista, Heinälampi, oli vielä täysin jäässä.

Pistolenkki Soimalammelle

1,8 km kuljettuani käännyin Mäyränkierrokselta itään Soimalampea kohti. Leivonmäen kansallispuistossa on juuri uusitut reittiopasteet ja niitä on paljon, joten eksymisen vaaraa ei ole.

Soimalammen reitin varrella on laaja kivipelto, jääkauden merkki tämäkin. Reitti kulkee osan matkaa vanhaa metsätien pohjaa ja sillä osuudella luntakin vielä löytyi. Reitille kaatuneet puut pystyin onneksi rinkka selässä ensin ylittämään ja sitten alittamaan.

Metsätieltä polku jatkuu kuusimetsän siimekseen ja siitä pitkoksille. Leivonmäen kansallispuistossa oltiin uusimassa pitkospuuosuuksia monilla paikoilla. Uudet lankut oli tuotu vanhojen pitkosten viereen ja odottivat työmiehiä asennuspuuhiin. Valitettavan tylsiltä nämä kaupasta hankitut uudet viivasuorat lankut näyttivät vanhojen persoonallisten pitkospuiden vieressä. Reitti jatkui pitkoksilla juurakkoiselle ja kivikkoiselle metsäpolulle, jonka toisella puolella jo pilkisteli Soimalampi.

Soimalammen laavu sijaitsee hienolla paikalla Soimalammen itärannalla. Laavulla oli tullessani perhe pienen vauvan kanssa evästelemässä. Itse laskin rinkkani laavun edustalla olevan laiturin viereen, otin retkitermoksen esiin ja söin termokseen aamupäivällä kiehuvaan veteen tekeytymään laittamani kasvispapupadan. Hyvää oli!

Takaisin harjumaisemiin

Palasin samaa reittiä takaisin Mäyränkierrokselle auringonpaisteesta nauttien. Harjumaisemat reitillä olivat ihania. Olen aina rakastanut harjuja; sitä miten valo siivilöityy honkien välistä ja värittää puolukan varvut hopeiseksi matoksi. Polun vasemmalla puolella siinsi Mäyrälampi.

Lyhyen suon ylityksen jälkeen polku kaartuu metsään ja siitä hetken kuluttua tien varteen. Tienvartta patikoidaan noin 300 metriä, jonka jälkeen polku jatkuu Erijärvien maisemissa.

Lyhyen patikoinnin jälkeen käännyin Mäyränpolulta pois kohti etelää ja Joutsniemeä, johon opasteen mukaan oli matkaa enää 600 metriä. Tämä polku kulkee hienoissa maisemissa Joutsniemen harjun lakea pitkin – kummallakin puolen harjua näkyy Rutajärvi. Lyhyen patikoinnin jälkeen polun oikealla puolella avautui näkymä järvenrannalla sijaitsevalle Joutsniemen taukopaikalle ja laavulle sekä ihastuttavasti iltapäivän auringossa kylpevälle hiekkarannalle.

Telttapaikka Joutsniemen pienellä hiekkarannalla

Ja mitä silmäni näkevätkään? Laavun takana on täydellinen minikokoinen hiekkaranta, jonne mahtuu yksi ainoa teltta – minun telttani. Tämä paikka on minun! Täydellinen telttapaikka sanoisin. Samalla näen kevään ensimmäisen västäräkin keikkumassa rantakoivun oksalla.

Hetken maisemista nautittuani pystytin kupolitelttani rannalle. Täytin makuualustani ja laitoin makuupussini ja myös kaikki muut tavarani telttani sisälle. Herkästi pilaantuvat ruokatarvikkeet sekä kaasupatruunat jätin teltan ulkopuolelle varjoon, sillä teltassa oli ihan älyttömän kuuma. Söin pienen välipalan, join vettä ja lepäsin hetken.

Iltapäiväkävely Joutsniemen harjulla

Ilman rinkan painoa selässä tein kävelyretken kauniille Joutsniemen harjulle. Harju on pohjois-eteläsuuntainen, pitkulainen ja kapea ja sen laella kulkee polku koko harjun pituudelta. Joutsniemen laavulta lähdettäessä pituutta harjulle sen eteläkärkeen tulee noin kilometri.

Joutsniemen harju oli hieno elämys ja yksin sain täälläkin tallustaa. Harjun itäisellä puolella oli vielä järvi pääosin jäässä, mutta länsipuolella vesi liplatti vapaasti. Olin onneksi ottanut takin päälleni leiripaikalta lähtiessäni, sillä nyt tuuli voimakkaasti järveltä. Polku laskeutuu lopulta alas ja sukkulamainen harju päättyy Rutajärven aaltoihin.

Harjun aurinkoisella länsirannalla kulkee polku, ja valitsinkin sen paluumatkan reitiksi takaisin telttapaikalleni. Rannalta löytyi myös sympaattinen taukopaikka hiekkarannalta – tälle paikalle olisi joskus mahtavaa tulla kesäiselle uintiretkelle. Rantapolku kulki helpossa maastossa, mutta loppumatkan muutamat sadat metrit polku hävisi kivipeltoon ja maasto oli melko hankalakulkuista. Perille telttapaikalle lopulta kuitenkin pääsin.

Rento illanvietto ja kokkailua hiekkarannalla

Teltalle tullessani alkoi olla nälkä, joten aloitin kokkailut. Hiekkarannallani oli sopivasti muutama puupölkky, joita käytin keittoalustoina. Mukanani oli tuliterä retkikeitin Primus Primetech Stove set, jossa oli kaksi 1,3 l vetoista kattilaa. Kannolle retkikeittimen alle asetin alumiinisen keittoalustan, joka tuli keittimen mukana. Toiselle kannolle laitoin kaasupatruunan, jonka yhdistin keittimen kaasuletkuun.

Päivällisruoaksi olin ottanut mukaani tortilloihin tarvittavat ainekset. Ei mikään kevyin retkiruoka, mutta koska kyseessä oli vain kahden päivän kestoinen retki, ei painolla tässä tapauksessa juuri ollut merkitystä. Mukaan olin ottanut tortillalättyjä, kidneypapuja, punasipulia, tomaattisosetta ja mausteita papumuhennosta varten sekä juustoraastetta ja tuorekurkkua. Ruokaöljyä minulla oli mukana muovisessa pikkupullossa. Papumuhennos tirisi nopeasti lämpimäksi kattilassa ja ruoka oli valmis tuossa tuokiossa. Ja herkulliselta se myös maistui.

Rutajärven ulapalla kaksi joutsenparia tarjosi illan aikana katseltavaa ja kuunneltavaa. Aurinko siirtyi niemen taakse ja samalla lämpötila laski sen verran, että kömmin telttaan ja makuupussiin pariksi tunniksi lepäilemään. Luin mukaan ottamaani kirjaa ja sitten vain makoilin.

Iltayhdeksän maissa tein vielä iltapalaa. Olin kotona tehnyt pulloon valmiiksi lättytaikinan, joka oli tarkoitus paistaa keittimellä. Primuksen keittimessä ei ole paistinpannua, mutta ajattelin, että lätythän voi valmistaa myös keittimen kattilassa. No ei se sitten ihan niin mennytkään. Lätyt kyllä paistuivat, mutta kokonaisten lättyjen sijasta sain lautaselle lättykokkareita. Ei se kääntäminen tuollaisessa kattilassa ainakaan itselläni onnistu, vaikka paistinlasta olikin mukana.

No hyvältä lättykokkareet kuitenkin maistuivat yhdessä rouhitun suklaan, banaanilastujen ja vaniljakastikkeen kanssa. Opeteltavaa keittimen kanssa on jatkossa ainakin liekin säädön osalta – tällä kertaa mentiin hieman liian kuumalla liekillä. Myös paistinpannun aion tuohon settiin vielä hankkia, jotta ne lätytkin jatkossa onnistuvat.

Illan aikana Joutsniemen laavulla kävi useita retkeilijöitä, mutta muita leiriytyjiä ei Joutsniemeen saapunut. Sain siis yöpyä tällä paikalla täydessä rauhassa vain ympäröivä luonto seuranani. Iltatoimet tehtyäni siirryin makuupussiin ja toivotin yön tervetulleeksi. Juuri ennen nukahtamistani kuulin kuikan tutun soidinäänen. Oli hyvä nukahtaa.

Aamun hetket Joutsniemessä

Heräsin aamuyöllä viiden maissa kahteen erilaiseen ääneen. Kevyt sade ropisi telttakankaaseen ja todellinen kevään merkki eli teeren pulputtava soidinääni kantautui korviini. Teeren pulputus jatkui pitkään, kunnes nukahdin uudelleen. Heräsin kunnolla vasta puoli yhdeksän maissa, mihinkään ei ollut kiire. Enää ei satanut.

Aamupalan tein tällä kertaa laavun edustalla olevalla pöydällä. Aamupalan valmistamiseen riitti tällä kertaa veden keittäminen sekä kananmunien paistaminen. Marjakiisseliä ja munakokkelia, teetä, näkkäriä ja sulatejuustoa, pähkinöitä – siinä oli riittävä aamiainen edellisen illan tuhtien annosten jälkeen.

Ilma oli harmaa, mutta tyyni ja lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Pakkasin rinkan ja purin teltan, oli aika sanoa hyvästit tälle ihanalle yöpaikalle.

Paluu Mäyränpolkua pysäköintialueelle ja siirtyminen kansallispuiston eteläosaan

Kello yhdentoista maissa lähdin jatkamaan matkaa kohti pysäköintialuetta. Kuljin rantapolun kautta Joutsniemen harjun pohjoisosaan ja siirryin sieltä takaisin eilen kulkemalleni Mäyränpolulle.

Vastaan tuli hetkisen kuluttua Lintuniemen laavu ja taukopaikka, joka sekin on hienolla paikalla järven rannalla. Tällä paikalla on tilaa monelle teltalle eli jos tulee retkeilemään isommalla porukalla, niin kannattaakin valita tämä paikka yön viettoon.

Mäyränpolku on Lintuniemen laavulta Selänpohjan pysäköintialueelle todella helppokulkuista ja tasaista. Matkaa on 1,5 kilometriä. Polku kulkee Rutajärven rannan tuntumassa valoisassa sekametsässä. Matkalla näkyi siirtolohkareita ja lahopuustoa. Palokärjen työmaa oli aivan polun vieressä. Juuri ennen pysäköintialuetta kuljetaan jälleen mäntyvaltaisessa metsässä.

Nyt pysäköintialueella oli oman autoni lisäksi vain yksi auto, oli perjantai ja kello lähellä puoltapäivää. Ehkä harmaa ilma ja kevyet vesisateet saivat retkeilijät pysymään kotosalla. Heitin rinkan autooni.

En halunnut, että retkeni päättyy tähän vaan ajoin autoni Leivonmäen kansallispuiston eteläpäässä sijaitsevalle Kirveslammen pysäköintialueelle kahdeksan kilometrin päähän. Jatkaisin retkeäni vielä kahdella rengasreitillä, mutta ilman rinkkaa. Kirveslammen pysäköintialue oli tyhjä, joten ilmeisen rauhalliset kierrokset olivat taas edessä. Pysäköintialueella oli yli kaksimetrinen turvepylväs osoittamassa suon rakennetta.

Luupään lenkille jääkauden merkkejä bongailemaan

Lähdin kiertämään ensin 2,2 kilometriä pitkää Luupään lenkkiä vastapäivään eli otin suunnaksi pohjoisen. Luupään lenkki on geologinen luontopolku, jonka varrella olevissa opastauluissa kerrotaan jääkauden jäljistä ja geologisista ilmiöistä, kuten siirtolohkareista, harjujen maalajeista, supista sekä myös harjuilla viihtyvästä yölaulaja kehrääjästä, joka on Leivonmäen kansallispuiston tunnuseläin.

Luupään lenkki kiertää helppokulkuista polkua harjumetsässä. Metsässä on helposti havaittavia suurehkoja suppia eli jääkauden sulamisvaiheen aikana syntyneitä pyöreähköjä painanteita. Reitillä on myös pitkospuita, jotka ylittävät pieniä suopainanteita.

Pitkospuut johtavat Turasenlammelle, jossa on katselulava lammen suuntaan. Tälle paikalle johtaa myös Harjujärven esteetön 700 metrin pituinen reitti, joka on osa Luupään lenkkiä. Esteetön reitti on leveä ja tasainen ja se kulkee suurimmaksi osaksi kauniissa maisemissa Harjujärven rantamilla. Esteettömän reitin aloituspiste on Harjujärven esteetön puolikota, jonka vierestä löytyy telttailualue ja tulentekopaikka sekä esteetön käymälä. Harjujärven rannalta löytyy katselulava, jolta on näkymät kauniille järvelle.

Harjujärveltä Luupään lenkki jatkuu vielä noin 400 metriä harjumaiseman läpi, jonka jälkeen Kirveslammen pysäköintialue on taas edessä. Kävin autolla juomassa vettä ja otin vähän evästä mukaan vyölaukkuuni. Vielä olisi yksi reitti kuljettavana.

Mahtavia suomaisemia Kirveslammen kierroksella

Kirveslammen pysäköintialueelta kaakon suuntaan lähtee 1,8 kilometriä pitkä Kirveslammen kierros. Tämä rengasreitti on todellinen soiden ystävän aarreaitta. Reitti kulkee osin pitkospuilla, osin metsäsaarekkeiden poluilla. Kuljin reittiä vastapäivään, jolloin alun lyhyen pitkospuuosuuden jälkeen noustaan korkealle Haapasuonharjun päälle. Kirveslampi näkyy alhaalla kulkijan vasemmalla puolella.

Suopursumättäiden reunustamilta pitkoksilta siirrytään avonaisemmalle Haapasuolle. Reitin puolivälissä on pienen suolammen vieressä Kirveslammen luontotorni. Juuri tornille päästyäni alkoi raekuuro, joka ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Säätila vaihteli lyhyen retken aikana ääripäästä toiseen ja kohta aurinko paistoikin lämpimästi saaden aikaan hienoja valoja ja varjoja suomaisemaan. Pidin lyhyen evästauon eli söin lähinnä suklaata. Sitähän ei koskaan jää retkeltä repun pohjille – ei tälläkään kertaa.

Laskeuduin alas luontotornista ja jatkoin rengasreitin loppuun. Loppumatkasta reitti kulkee jälleen valoisissa harjumaastoissa mäntyjen katveessa päätyen takaisin pysäköintialueelle.

Hetken ajan mietin, että kävisinkö vielä patikoimassa Leivonmäen kansallispuiston pohjoisosassa olevan 3,5 km:n pituisen Koskikaran kierroksen, mutta päädyin lopulta jättämään sen väliin. Edessä oli kuitenkin vielä yli kahden tunnin kestoinen ajomatka, jonka tiesin joka tapauksessa olevan väsyttävä kahden päivän retkeilyn jälkeen. Koskikaran kierros sai siis vielä jäädä kokematta.

Hurmaava Leivonmäen kansallispuisto jätti jäljen sydämeeni

Leivonmäen kansallispuisto jäi mieleeni kokonaisuudessaan hienona retkikohteena. Pieni ja sympaattinen, mutta luonnoltaan monipuolinen kohde tarjosi itselleni kaksi päivää rauhoittumista, hienoja harju-, suo- ja järvimaisemia sekä keväisen luonnon kauneutta. Kuljin Leivonmäen reiteillä kahden päivän aikana yhteensä noin 16 kilometriä. Ja telttapaikkani oli mitä ihanin.

Retkeilyrakenteiltaan ja opasteiltaan Leivonmäen kansallispuisto on loistava ja parin viimeisen vuoden aikana siellä onkin tehty paljon töitä näiden eteen. Ja pitkospuiden uusiminen on varmaan tätä tekstiä kirjoittaessani parhaillaan käynnissä. Reitit olivat helppokulkuisia ja kohde on tästäkin syystä erinomainen myös perheretkeilyyn. Rutajärven luonnonhiekkarannat tarjoavat myös uintimahdollisuuden kesäretkeilijälle. Ja pyöräilijöille ja melojille kohde tarjoaa myös hienoja mahdollisuuksia.

Kulkemillani reiteillä tuli näiden kahden päivän, torstain ja perjantain, aikana vastaan vain muutamia ihmisiä. Ilmojen lämmetessä ja etenkin viikonloppuisin tämä kohde on taatusti erittäin suosittu. Itselleni, rauhaa rakastavalle ihmiselle, nämä huhtikuiset arkipäivät olivat erinomainen valinta retken toteuttamiselle. Nautin koko sydämestäni!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin