Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Olen osallistunut kuluvana vuonna 2020 Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi -haasteeseen, jonka nimi jo kertoo haasteen tavoitteen. Haasteen täyttyminen oli osalta enää joulukuuta vaille valmis ja päätin lähteä toteuttamaan tämän rastin Lauhanvuoren kansallispuistoon.

Olen retkeillyt Etelä-Pohjanmaalla Isojoen ja Kauhajoen alueella sijaitsevassa Lauhanvuoren kansallispuistossa yhden kerran aikaisemmin ja silloin oli leppeä juhannussää. Nyt oli sitten vuorossa jotain ihan muuta; joulukuun puoliväli, pakkasta ja maassa vähäsen lunta. Valitsin reitikseni Lauhanvuoren kierroksen, joka on 23,2 kilometrin pituinen rengasreitti Lauhanvuoren kansallispuistossa ja sen lähimaastojen poluilla.

Lauhanvuoren kierros 23,2 km on merkitty karttaan punaisella värillä. Lähtöpaikkani Lauhansarvi on kartan vasemmassa laidassa.

Lauhanvuoren kansallispuisto on tunnettu jääkauden jättämistä merkeistä, lähteistä ja lähdepuroista, laajoista mäntykankaista, arvokkaista suoalueista ja tietysti itse Lauhanvuoresta, jonka laella olevasta näkötornista on mahtavat maisemat alueen metsiin ja merelle asti.

Lauhanvuoren kierroksen lähtöpaikat ja tarkkuutta vaativa reitti

Lauhanvuoren kierrokselle voi lähteä kolmesta eri pisteestä, Lauhansarven luontomatkailukeskuksesta, Spitaalijärveltä tai Lauhanvuoren laelta, jossa sijaitsee myös Lauhanvuoren näkötorni. Valitsin aloituspaikakseni Lauhansarven, joka oli järkevin aloituspaikka Spitaalijärvellä yöpyvälle yhden yön reissulle.

Matkaan lähdin kotoani maanantaiaamuna ja kahden tunnin ajomatkan päästä kaarroin Lauhansarven luontomatkailukeskuksen tyhjälle pysäköintialueelle, josta retkeni alkoi. Keli oli kohdillaan, nelisen astetta pakkasta ja aivan tyyntä.

Lauhansarven luontomatkailukeskus Isojoella

Jo tässä vaiheessa voinen antaa sellaisen ohjeen, että mikäli olet tälle Lauhanvuoren kierrokselle lähdössä, ota mukaan kompassi ja paperinen kartta, johon olet merkinnyt kuljettavan reitin tai vähintään maastokarttasovelluksen puhelimeesi. Reitti on osittain hyvin merkitty vihreä- ja sinipäisillä tolpilla, mutta osittain reitillä ei ole mitään muuta kuin polku-ura ilman viitoituksia. Lauhanvuoressa on yllättävän paljon polkuverkostoa ja sen oikean polun valintaan pitää käyttää ajatusta ainakin tällä reitillä.

Itselläni käytössä oli puhelimessa Maastokartta -sovellus ja siitäkin huolimatta muutamassa kohtaa lähdin väärälle polulle – onneksi kuitenkin hetken päästä huomasin erheeni ja käännyin takaisin.

Lauhansarvesta talousmetsien poluille

Olin valinnut reitin kiertämisen myötäpäivään, jotta ensimmäiselle päivälle tulisi enemmän kilometrejä kuin toiselle. Lauhansarvesta otin suunnan pysäköintipaikan päähän portille, jossa lukee Luontopolku Ahvenlammille. Tästä alkaa siis Lauhanvuoren kierros vaikkei sitä tekstinä missään opastinviitassa luekaan. Alkumatka kuljetaan kansallispuiston ulkopuolella talousmetsissä ja peltojen laitamilla kapealla polulla.

Lauhanvuoren kierros alkaa tältä portilta, joka sijaitsee Lauhansarven luontomatkailukeskuksen pysäköintialueen päässä.
Alkumatka kuljetaan talousmetsissä.

Polku-uralla oli parisen senttiä lunta, mutta kulku oli helppoa. Alkumatkalla ohitin myös majavien työmaan. Polulta matka jatkui tieuraa pitkin kuusimetsikön katveessa, kunnes siirryin Huhtakorpi -kyltin suuntaisesti metsikköön. Kirkas lähdepuro solisi iloisesti ja kiemurteli polun varren vierellä varjoisassa kuusikossa.

Kiemurteleva lähdepuro Huhtakorvessa


Metsäpeurojen mailla

Hetken kuluttua reitti johdatti taas tielle, jonka toisella laidalla oli korkea aitaus. Olin nyt lähellä Ahvenlammia. Olin ennakkoon lukenut, että kyseessä on metsäpeurojen totutustarha, josta metsäpeuroja palautetaan luontoon entisille elinalueilleen. Aitaan kiinnitetyistä kylteistä kävi ilmi, että osa tarhatuista metsäpeuroista on syntynyt eläintarhoissa ja osa on pyydetty luonnosta. Totutustarhassa on myös syntynyt vasoja, joita vapautetaan luontoon noin puolentoista vuoden iässä. Vapautuksia tehdään vuosina 2019–2021, jonka jälkeen tarha puretaan.

Metsäpeurojen totutustarha Lauhanvuoren kansallispuistossa

Kylteissä luki, että 31 hehtaarin kokoisesta totutustarhasta on tähän mennessä vapautettu 22 metsäpeuraa Lauhanvuoren kansallispuistoon ja tarhassa on lokakuussa 2020 ollut vielä yhteensä 10 metsäpeuraa. Totutustarhan metsäpeurat ruokitaan päivittäin ja myös vapautetuille metsäpeuroille annetaan tarvittaessa tukiruokintaa. Tarhauksen tavoitteena on saada alueelle tarhauksen päätyttyä kasvava metsäpeurakanta. Lisätietoja tästä Metsäpeuran suojelu- ja kannanhoitohankkeesta (MetsäpeuraLIFE) löytyy osoitteesta www.suomenpeura.fi.

Kuljin aitauksen reunoja pitkin eteenpäin kohti Kaivolammia. Tähyilin aitaukseen, mutta en nähnyt siellä liikettä. Kunnes sitten edessäni aitauksen ulkopuolella oli kaksi metsäpeuraa. He katsoivat hölmistyneenä minua ja lähtivät kulkemaan aidan vierustaa pitkin eteenpäin. Kuljin perässä, kunnes edessä olikin oikein kunnon peuratokka lepäilemässä – osa niistä oli aitauksessa ja suurin osa aitauksen ulkopuolella.

Edessäni oli kaksi metsäpeuraa aitauksen ulkopuolella.

Minut havaittuaan, arviolta seitsemän metsäpeuraa lähti metsän siimekseen ja kolme metsäpeuraa nelisti aitauksen sisäpuolella pakoon. Näitä kavereita erottaa siis tällä hetkellä aitaus. Kuljin vielä hetken aitauksen vierellä eteenpäin, kunnes näin aitauksen sisällä komean metsäpeurahirvaan. Se seisoi tovin näköetäisyydellä ääniä kuunnellen ja häipyi sitten komein joustavin askelin rinteen toiselle puolelle katseiltani piiloon.

Komea metsäpeurahirvas tarkkailee ympäristöään aitauksen sisällä.


Välipalaa ja nousu Lauhanvuoren näkötornin juurelle

Jatkoin matkaani Kaivolammin ohi ja saavuin upealle mäntykankaalle. Polku-ura oli leveää ja helppokulkuista. Käpytikka koputteli kelopuun latvuksessa. Hetkisen kuljettuani pidin tauon kaatuneella puun rungolla istuen. Kaakao ja eväsleivät maistuivat mahdottoman hyviltä. Luonto ympärillä oli hiljaa ja sain nauttia täydestä rauhasta.

Kaivolammin alueen komeaa kangasmetsää

Rinkkatauon jälkeen oli taas kevyempi jatkaa matkaa. Mäntykankaan polkuja kulkien saavuin Lauhan tuvan pihapiiriin. Kauniin punainen Lauhan vuokratupa saunoineen Lauhavuoren rinteessä on näin talviaikaan suljettu, mutta vuokrattavissa muina vuodenaikoina. Pihapiirissä on myös sauna, kaivo ja kaksi laavurakennelmaa tulipaikkoineen. Tässä olisi mukava majapaikka, mikäli telttailu ei innosta.

Lauhan tupa on vuokrattavissa talvikauden ulkopuolella.

Lauhan tuvalta matkani jatkui polkua pitkin ylöspäin rinteeseen, jota ei ole kuitenkaan jyrkkyydellä pilattu. Opastinkyltti kertoi, että olen siirtynyt juuri alangolta ylängölle. Olin nimittäin 205 metriä merenpinnan yläpuolella vanhalla rantatörmällä. Alangon ja ylängön rajana pidetään 200 metriä. Lauhanvuoren huippu sijaitsee 230 metrissä, kun vertailussa esimerkiksi Puijo (235 m) kohoaa vain hieman korkeammalle ja esim. Ounasvaara ja Aavasaksa jäävät Lauhanvuoren taakse. Eipä tulisi heti mieleen, että ollaan yhdellä Länsi-Suomen korkeimmista kohdista ja vieläpä Etelä-Pohjanmaalla. Rinteet Lauhavuorelle ovat hiljalleen nousevia eikä sen korkeutta siis maastossa oikein ymmärrä.

Metsäisellä polulla ylös nousten huippu tuli vastaan melkein varkain ja puiden takaa alkoi häämöttämään Lauhanvuoren korkea näkötorni. Näkötorni on talvikuukausina suljettu, mutta siellä kerran käyneenä voin sanoa, että maisemat ovat huikeat ja selkeällä ilmalla sieltä voi nähdä jopa merelle asti.

Lauhanvuoren näkötorni sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuiston korkeimmalla kohdalla.


Alamäkeä Spitaalijärvelle ja yötä vastaanottamaan

Edessä oli vielä yksi etappi ennen telttapaikalle saapumista. Lauhanvuoren laelta oli matkaa Spitaalijärvelle vielä noin kaksi kilometriä leveää polku-uraa pitkin. Tämä etappi sujui iltapäivän hämärtyessä nopeasti, sillä matka oli pelkkää loivaa alamäkeä Spitaalijärvelle saakka.

Spitaalijärven tulipaikka, jonka vieressä on paikkoja teltoille.

Spitaalijärven itäpuolella on telttailualue, jonka yhteydessä on puuliiteri, käymälä ja tulipaikka. Olin perillä puoli neljän maissa ja päivän urakkaan oli kulunut aikaa tasan neljä tuntia. Siinä ajassa olin kulkenut noin 13 kilometrin matkan. Otsalampun sai laittaa päälle aika lailla heti. Telttapaikasta ei tarvinnut tapella, sillä ketään ei näkynyt missään. Itse asiassa koko päivän aikana olin nähnyt reitin varrellaan vain eläimiä enkä yhtään ihmistä.

Spitaalijärven jäälle ei ollut asiaa.

Pystytin otsalampun valossa teltan, täytin makuualustan ja otin makuupussin avoimeksi telttaan pöyhistymään. Sitten saha käteen ja puuhommiin. Sahasin koivun rangasta pölkkyjä ja pienin ne kirveellä klapeiksi. Tein pienempiä puutikkuja puukon avulla ja veistelin kiehiset. Ja sitten vaan nuotio palamaan.

Puuhommia otsalampun valossa.
Joulutortut lämpenivät nuotion lämmössä.

Illan mittaan söin nuotion valossa ruokaa, lämmitin nuotion ritilällä aamulla pakastimesta ottamani joulutortut ja vain nautiskelin ja tuijottelin tuleen. Telttaan kömmin kuumavesipullon kera. Illan mittaan pilvinen keli väistyi ja telttapaikan yllä loisti miljoonat tähdet. Pakkanen oli kiristymässä. Huomiselle oli kuitenkin luvattu lunta, jota oikeastaan odotin.

Teltassani oli tunnelma kohdillaan.


Lumisateessa suoalueen läpi upealle lähteelle

Aamulla heräilin kuuden maissa siihen, että ulkona henkäili tuuli ja hentoiset lumihiutaleet osuivat telttakankaaseen. Käänsin kylkeäni ja jatkoin uniani aina yhdeksään asti. Aamun sarastaessa teltan katon läpi näkyi katolle kerääntynyttä lunta.

Ulkona oli jo valoisaa, mutta lämpimästä makuupussista ei tehnyt mieli vielä lähteä. Keittelin siis vedet retkikeittimellä teltan ulkopuolelle kurotellen, söin rauhassa aamupalan ja vasta sitten uskaltauduin ulos. Lunta oli satanut aamun aikana ehkä reilun sentin verran lisää. Halusin jatkaa matkaa ja pakkasinkin rinkkani saman tein. Pakkaushetkellä tietenkin alkoi sankka lumisade, joka pisti nopeusvaihteen päälle.

Teltan katolla oli lunta aamuisen lumisateen seurauksena.

Päivän patikointiosuus alkoi hieman ennen yhtätoista ja matkaa olisi taivallettavana noin 10 kilometriä. Tässä vaiheessa itse asiassa luulin, että kilometrejä on jäljellä enää reilu seitsemän, sillä en ollut täysin tietoinen eilen kulkemastani matkasta. Olin luullut kulkeneeni eilen noin 15 kilometriä vaikka oikea lukema olikin noin 13 kilometriä.

Lähtökuopissa toiseen patikointipäivään

Lumisateessa otin suunnaksi Spitaalijärven eteläkärjen, josta lähdin kulkemaan luoteeseen. Poluilta siirryin pitkospuille, joita pitkin kuljin kauniin valkoisen hunnun päällensä saaneiden suoalueiden läpi. Pitkoksilla sai tällä kelillä olla tarkkana, vaikka ne hyvässä kunnossa olivatkin.

Suoalueen ylityksen jälkeen polun oikealla puolella aukeni hämmästyttävän kaunis näky. Lauhanvuoren alueella on paljon lähteitä ja täällä Peräkorvessa varjoisan kuusikon alla sain todistaa upeasti ainiaan pulppuavia lähteitä. Hiekka on jatkuvassa liikkeessä lähteen silmien kohdalla.

Kirkasvetistä lähdepuroa seuraillen askeleeni johdattivat minut lähteikköalueelta jälleen Lauhanvuorelle tyypilliseen kangasmaastoon. Samalla lumisade lakkasi.


Jos jonkinlaisia lohkareita: Kivijata ja Aumakivi

Seuraava hieno kohde oli Kivijata, joka on laaja-alainen hiekkakivinen muinaisrantakivikko, jota pirunpelloksikin kutsutaan. Kivenlohkareet olivat peittyneet lumen alle ja näyttivät nyt kovin pehmoisilta. Vanhan tarinan mukaan Kivijata olisi jättiläisten rakentaman muurin jäännös. Samantyyppisiä suuria pirunpeltoja löytyy muun muassa Salamajärven kansallispuistosta, joita pääsin ihastelemaan viime keväänä vaeltaessani Hirvaan kierroksen ja uudemman kerran elokuussa, jolloin kiersin alueen lyhyempiä rengasreittejä ollessani työharjoittelussa Koirasalmen luontotuvalla.

Kivijatan yli kulkee leveä kulkuväylä.

Kivijata jäi taakse ja alkoi polkuosuus kohti Aumakiveä. Polku oli jälleen alamäkivoittoista, kunnes siirryin pois kansallispuiston alueelta ja reitti muuttui hieman haastavammaksi ja märemmäksi. Lopulta edessä oli Aumakivi -kyltti. Jätin rinkkani opastinviitan luokse ja kävelin 50 metriä polulta syrjään, kunnes edessä oli hervottoman kokoinen lähes pyöreän muotoinen kivilohkare. Kyseessä on alueen suurin graniittinen kivipaasi. Kyseessä ei ole siirtolohkare vaan peruskallion rapautumisjäännös. Hetken Aumakiveä äimisteltyäni ja sen ympäri kuljettuani oli aika laittaa rinkka selkään viimeistä kertaa tällä reissulla ja lähteä viimeisille kilometreille.

Pyöreämuotoinen Aumakivi


Kyläteitä pitkin päätepisteeseen

Patikoin ensin noin kilometrin verran metsätiellä, kunnes saavuin tielle. Lauhanvuoren kierroksen loppuosuus, noin 2,5 kilometriä kuljetaan Sarviluoman hiljaisilla kyläteillä peltoaukeiden ja vanhojen talojen lomassa. Lopuksi käännyin vielä metsän puolelle liki umpeen kasvaneelle polulle, josta mökkitien kautta löysin takaisin Lauhansarven pysäköintialueelle. Auton katolle oli satanut pari senttiä lunta reilun vuorokauden kestoisella retkelläni.

Lauhanvuoren kierroksen viimeiset kilometrit kuljetaan Sarviluoman kyläteitä pitkin Lauhansarveen.

Toisen päivän patikointiosuuteni kesti kolme tuntia. Käytin siis koko Lauhanvuoren kierroksen patikointiin rinkka selässä yhteensä seitsemän tuntia. Jo tämä kertoo, että reitti on helppokulkuista ja erittäin tasaista. Kevyttä nousua on reitin myötäpäivään kulkevalla oikeastaan ainoastaan Lauhanvuoren rinteillä. Lauhanvuoren kansallispuistoa voikin suositella myös aloitteleville retkeilijöille sen helppokulkuisuutensa vuoksi.

Lauhanvuoren kierros oli kokemisen arvoinen ja sen kiertämällä näkee parhaat palat Lauhanvuoren kansallispuistosta ja sen luonnon monimuotoisuudesta. Rauhaa oli tarjolla runsain mitoin, mutta sitä pystyinkin odottamaan joulukuiselta arkiretkeltäni. Lumisade toi mukavan lisän toiseen patikointipäivään, joka jo paluumatkalla autoa ajaessani muuttui vesisateeksi.


Lauhanvuoren kansallispuisto on osa uutta Geoparkia

Lauhanvuoren kansallispuisto on osa vuonna 2020 UNESCOn Geopark-statuksen saanutta Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkia. Geopark on kansainvälinen ainutlaatuisten geologisten kohteiden yhteisbrändi, joka pyrkii edistämään geomatkailua, geologisen perinnön säilyttämistä, luonnontieteiden opetusta ja kestävän kehityksen mukaista liiketoimintaa.

Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark sijaitsee Länsi-Suomessa kolmen maakunnan, Etelä-Pohjanmaan, Satakunnan ja Pirkanmaan, alueella. Kävin koirieni kanssa viime lokakuussa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa, joka on myös osa uutta Geoparkia. Retkitarinani Katikankanjonilta ja Kauhanevalta voit käydä lukemassa täältä.

Lauhanvuoren kierroksen kiertäjä kiittää ja kuittaa!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!