Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Tätä tekstiä kirjoittaessani minun pitäisi olla perehtymässä siihen, miten eräopas hoitaa asiakkailleen maastoruokapalveluita. No eipä siellä kurssilla nyt ole ketään muutakaan.

Hämmennys, epätietoisuus, huoli ja jopa tietynlainen lamaannus on ollut seuranani tämän erikoisen kevään ajan. Koronavirus on muuttanut elämäämme ja vaikuttanut kaikkien arkeen voimakkaasti. Tilanne on tuonut osittaisen stopin myös eräopasopintoihini.

Kalenterini on tyhjentynyt opintomerkinnöistä.

Opintoni Eräkarkussa alkoivat vauhdilla tammikuussa ja kahden kuukauden rutistuksen aikana sain suoritettua nipun kursseja ja pääsin osallistumaan hienoille talvivaelluksille Seitsemisen kansallispuistoon ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Tai no ei ihan täysin, sillä talvikalastuskoulutusta sekä retkiluistelu- ja lumikenkäilykursseja ei voitu puuttuneen talven takia järjestää…

Urho Kekkosen kansallispuistoon tehdyn talvivaelluksen jälkeen oli kalenteriini merkitty maalis-huhtikuulle viiden viikon kestoinen tauko opinnoistani, jolloin minun oli tarkoitus vain rentoutua ja keskittyä muihin asioihin, kerätä niitä kuuluisia akkuja tulevaan kiireiseen kevääseen.Tarkoitukseni oli vapaaviikkojen jälkeen jatkaa opintojani 14. huhtikuuta kolmen kurssin putkella. Ohjelmassa olisi ollut Maastoruokapalvelujen kurssi, Nisäkkäät, matelijat ja hyönteiset -lajintunnistuskurssi ja omat tulevat näytöt mahdollistava EA2-koulutus. Olin lisäksi ilmoittautunut huhtikuun lopulla Porissa järjestettävälle viisipäiväiselle lintuviikolle ja toukokuun alun Muinaiset erätaidot -kurssille.

Lisäksi olin sopinut opintoihini liittyvästä työharjoittelusta Salamajärven kansallispuistoon toukokuun kahdeksi viimeiseksi viikoksi. Toinen harjoittelujakso olisi samassa paikassa elokuussa

Koulu kiinni, kunnes toisin ilmoitetaan

Koronaviruspandemian takia hallituksen määräyksen mukaisesti Eräkarkussa lopetettiin lähiopetus aluksi 13.4. saakka. Ja myöhemmin sulkua jatkettiin kuukaudella eteenpäin 13.5. saakka. Vielä ei ole tiedossa, koska lähiopetusta on taas mahdollista järjestää.

Kevään opintosuunnitelmat sulivat kevään jäiden tavoin.

Eräopasopinnot ovat hyvin käytännönläheisiä eikä suurta osaa kursseista ole mahdollista suorittaa etäopintoina. Maastoruokaa pitää päästä itse tekemään – ei riitä, että opettaja näyttää etäyhteyden kautta, miten sapuska valmistuu isolle joukolle. Ensiaputaitoja ei voi oppia kirjekurssilla vaan pitää päästä testaamaan käytännössä. Erätaitoja ei voi oppia kuin tekemällä, eikä tässä tilanteessa nopeista nettiyhteyksistä ja webinaareista ole apua.

Nämä kevään käytännön kurssit on nyt siis peruttu eikä vielä ole tiedossa, milloin ne on mahdollista suorittaa. Oma kärsimätön luonteeni ei pidä tilanteesta ollenkaan. Ehkä pääsemme näille kursseille uudelleen aikataulutettuna kesällä tai sitten vasta syksyllä. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että jo muutenkin tiukka opiskeluaikatauluni loppuvuodelle tulee olemaan entistäkin tiukempi. Olen myös joutunut varautumaan siihen, että en saa kaikkia opintoja suoritetuksi vuoden loppuun mennessä kuten olen suunnitellut.

Viime viikolla sain tietää, että myöskään toukokuun lopun kahden viikon työharjoittelujaksoni ei toteudu. Salamajärven kansallispuistossa ei käytännössä ole asiakaspalvelutöitä, kun lähes kaikki palvelut ovat kiinni ainakin toukokuun loppuun saakka. Ja ymmärrettäväähän tämä on. Tämänhetkisen tiedon mukaan harjoittelu tulee toteutumaan elokuussa ja mahdollisesti tulen tekemään vielä joitakin harjoittelupäiviä syyskuun puolella. Kunhan vaan elämä on palautunut siihen mennessä normaaliksi.

Kotoilua kyllästymiseen asti

Kevään ajalta peruuntui monta muutakin, ei opintoihin liittyvää menoa, mutta niistä nyt ei tässä sen enempää. Kalenteri on tyhjentynyt; korjauslakka on pyyhkinyt alleen monta menoa ja tapahtumaa. On siis pitänyt keksiä tekemistä kotona.

Mitä olen sitten tehnyt viimeisten viikkojen aikana? Tuosta alkuperäisestä viiden viikon vapaasta, joka nyt on jo mennyt, ei tullutkaan sellaista kivaa stressitöntä vapaata. Vaikka olenkin kotona viihtyvään sorttia, ei ajan viettäminen pelkästään kotona ole kuitenkaan ollut kovinkaan helppoa.

Päivät sekoittuvat toisiinsa, on kuin viettäisi jatkuvaa viikonloppua ilman, että voi kuitenkaan mennä mihinkään. Aluksi ajatus pitkästä vapaasta tuntui jopa vapauttavalta. Tein itselleni pitkän to do -listan, jota aloin kuitenkin lopulta purkamaan varsin vastentahtoisesti. Olin myös melko väsynyt alkuvuoden opintojen jäljiltä. Annoin itselleni luvan levätä.

Ja kun sitten lopulta saa itsensä liikkeelle ja on riittävän monta kertaa siivonnut, leiponut, järjestellyt omat paperit, kansiot ja kaapit, pyörittänyt hulavannetta (kyllä, sellainenkin tuli hankittua!), täyttänyt ristikoita, katsonut hyviä ja ei niin hyviä leffoja, lukenut ja selaillut kirjoja, somettanut, tehnyt verkkokauppaostoksia, katsonut jokapäiväisiä koronauutisia, miettinyt ja pohtinut omaa elämää sekä omaa suhtautumista tähän tilanteeseen, niin kyllästyminen on tullut vääjäämättä vastaan. Pahinta on, kun ei tiedä, koska tämä tilanne päättyy.

Lähiretkeilyä ja virtuaalimatkailua

Onneksi koirien kanssa pääsee joka päivä lenkkeilemään ja retkiä voi tehdä lähiympäristöön. Läheltä onkin löytynyt hienoja kohteita, joissa en ole aikaisemmin käynyt.

Olen retkeillyt Ähtärissä Sappion rantakallioilla….
…käynyt kuuntelemassa Inhankosken pauhua…
…kulkenut pitkoksilla koirieni kanssa…
…ja käynyt takatalven mahdollistamana hiihtämässä.

Olen myös päässyt matkustamaan sekä Islantiin että Norjaan Senjan saarelle Partioaitan 365-klubin virtuaalisissa tapahtumailloissa. Kaksi haaveideni matkakohdetta tulivat taas hieman lähemmäksi näiden virtuaaliesitysten kautta! Ensi viikolla tietokoneen ruudun kautta pääsen osallistumaan vielä Partioaitan Koiran kanssa retkellä -virtuaalitapahtumaan sekä Luontohaasteen retkiruokailtaan.

Virtuaalimatkailua keittiön pöydän äärestä – Partioaitan 365-klubin Islanti-ilta Satu Rämön johdolla.

Omien tulevien retkien ja vaellusten suunnittelu tälle vuodelle on ollut kivointa ja terapeuttisinta tekemistä tämän kevään aikana. Listalla on monta uutta kohdetta, joissa tulen (toivottavasti!) tämän vuoden aikana vielä retkeilemään ja vaeltamaan. Kiinnostavia kohteita löytyy niin läheltä kuin kauempaakin. Muutama itselleni uusi kansallispuisto ja retkeilyalue on koettava!

Olen päättänyt myös alkaa kokkailemaan retkilläni paremmin kuin ennen. Olen löytänyt hyviä reseptejä erilaisista retkiruokakirjoista ja merkinnyt sieltä post-it lapuilla kokeilemisen arvoisia reseptejä. Tilasin juuri itselleni myös uuden retkikeittimen, joka pääsee testiin yön yli retkelle huhtikuun loppupuolella. Muutoinkin olen käynyt läpi omia retkivarusteitani ja todennut muutamien varusteiden vaativan päivitystä tuleviin reissuihin. Uusi rinkka on ainakin hankittava vielä ennen kesää. Vaelluskengät huolsin uusia seikkailuja varten.

Vaelluskenkäni ovat saaneet uuden vahan pintaansa.

Lajien tunnistamista itsenäisesti

Onneksi sentään keväälle suunnitellut lajintunnistuskoulutukset, Nisäkkäät, matelijat ja hyönteiset sekä Linnut, on mahdollista opiskella itsenäisesti tietoa hankkien ja käsitellen. Näitä lajikoulutuksia olin odottanut todella paljon, opettajat kun näillä kursseilla ovat kuulemma ihan huippuja.

Eräopasopintoihin kuuluu oleellisena osana Suomen luonnossa esiintyvien yleisimpien lajien tunnistaminen. Eräoppaan tulee tunnistaa lajeja seuraavissa lajiryhmissä (sulkeissa lajien määrä):

  • Kalat ja ympyräsuiset (25 lajia)
  • Nisäkkäät, matelijat ja hyönteiset (73 lajia)
  • Linnut (82 lajia)
  • Putkilokasvit ja sammalet (130 lajia)
  • Sienet, jäkälät ja käävät (40 lajia)

Kustakin lajiryhmästä opetellaan lajilistan mukaiset lajit ja lajien osaaminen osoitetaan näyttökokein. Kalojen lajintunnistuksen suoritin helmikuussa hyväksytysti. Kasvikurssi on vuorossa opintokalenterissa heinäkuun alussa ja sienet, jäkälät ja käävät opetellaan elokuussa. Nyt keväällä itsenäisesti suoritettavien lajikoulutusten näytöt järjestetään koululla vasta sitten kun se on mahdollista.

Peltomyyrä vai päästäinen, turkkilo vai marjalude?

Nisäkkäitä, matelijoita sekä hyönteisiä olen opiskellut kuluvan viikon aikana lähinnä alan kirjallisuutta apuna käyttäen. Opiskeltavana on näistä lajiryhmistä yhteensä hieman reilu 73 lajia, joista nisäkkäiden osalta pitää osa pystyä tunnistamaan myös jälkien ja jätösten perusteella.

Nisäkkäiden, mateilijoiden ja hyönteisten lajilista opiskeltavaksi itsenäisesti.

Itselleni lajien opiskelu on varsin tuttua luontokartoittajakoulutuksen ajalta muutaman vuoden takaa. Itselleni luontevin tapa lajien opiskeluun on aina ollut käyttää ihan perinteisesti kynää ja paperia. Jollain tavalla kirjoittaminen auttaa minua muistamaan asioita paremmin kuin pelkästään vain tekstin lukeminen kirjasta tai netistä. Tämä tekniikka minulla on ollut käytössä jo lukioajoista lähtien.

Lajilistaa läpikäydessäni etsin kirjallisuudesta tietoa lajista ja kirjoitan muistiinpanoja lajin oleellisimmista tunnusmerkeistä, ulkonäöstä sekä nisäkkäiden osalta myös niiden jäljistä ja jätöksistä. Muistiinpanoihini teen myös piirroksia. Käytän myös erilaisia värejä helpottamaan muistamista.

Kävin maaliskuun puolivälissä juuri ennen kirjastojen sulkemista hakemassa nisäkkäisiin ja ötököihin liittyvää määrityskirjallisuutta Ähtärin kaupunginkirjastosta. Lisäksi olin jo aikaisemmin ostanut itselleni muutaman nisäkkäisiin liittyvän kirjan. Olen käyttänyt hyväkseni myös materiaalia ja omia vanhoja muistiinpanoja luontokartoittajaopintojeni ajalta.

Kirjastosta lainattua ja omaa lajinmäärityskirjallisuutta sekä lukemista aiheeseen liittyen.
Ötökkäkirjallisuus tarkastelussa.

Vaikeinta on ollut itsenäisesti opiskella nisäkkäiden osalta jälkiä ja jätöksiä. Kirjoista kun on vaikea hahmottaa miten mm. jälkijonot menevät oikeasti luonnossa. Myös jälkien mittakaavaa on vaikea hahmottaa. Kakkapökäleitäkään ei ole helppoa vertailla kuvien perusteella. Näiden opettelussa olisi opettajan apu ollut kyllä enemmän kuin tarpeen.

Tästä on selkeästi kulkenut orava!
Jänösen jälkiä keväthangella.

Linnunlaulun opettelua ja kiikarointia itsenäisesti

Erityisesti Porissa huhtikuun lopulla järjestettäväksi suunnitellut lintuviikon peruuntuminen harmittaa. Kurssipäivillä olisin käynyt äitini luota Pomarkusta, joten kotiseutuvierailun olisin saanut sisällytettyä mukaan tuohon viikkoon. Vierailut pitää kuitenkin nyt jättää hamaan tulevaisuuteen. Porin seudulla on hienot lintubongausmahdollisuudet, jotka jäävät tänä keväänä siis kokematta.

Linnut tuleekin nyt opiskella itsenäisesti. Minulla on onnekseni takana luontokartoitusopintojeni ansiosta kaksi maastokautta lintujen opiskelua luonnossa, joten Suomen peruslinnusto on itselläni jokseenkin hyvin hallussa. Toki kertausta tarvitsen ja erityisesti lintujen äänet on taas palautettava paremmin mieleen.

Minulla on muutamia hyviä linnunlaulua täynnä olevia cd-levyjä sekä vino pino lintukirjallisuutta sekä hyvät kiikarit. Niiden kimppuun aion käydä seuraavan parin viikon aikana. Ja linturetkellekin olisi ihana nyt keväällä lähteä.

Kiikarit odottamassa linturetkiä.
Lintutornit vesistöjen läheisyydessä kutsuvat kevätretkille.

Epävarmuus takataskussa kohti kesää

Tällä hetkellä pitää siis vain olla kärsivällinen ja odottaa, että kevät vaihtuu pikkuhiljaa kesäksi ja elämä toivottavasti normalisoituu. Meillä olisi opinnoissa edessä aivan mahtava kesäkuun alku, mutta en uskalla siitä vielä iloita.

Mikäli tilanne normalisoituu ja Eräkarkun kurssisuunnitelmaan on mahdollista palata, on kesäkuun alussa tiedossa neljän päivän melontaretki Konnevedellä ja heti perään viiden päivän kestoinen pyörillä toteutettava retki Ahvenanmaalla. Näitä reissuja todella odotan, joten toivottavasti ne on mahdollista toteuttaa. Mikäli nämä retket jäävät toteutumatta niin sitten otan käyttöön suunnitelman B ja lähden todennäköisesti itsekseni rinkka selässä jollekin useamman päivän vaellukselle.

Aurinkoiset kevätsäät houkuttelevat ulos.

Eletään siis nyt päivä kerrallaan ja koitetaan pysyä terveinä. Vaikka omat suunnitelmat ovat menneet uusiksi, on kuitenkin muistettava, että omat murheet ovat pieniä tässä maailmantilanteessa. Asioiden on tapana järjestyä – tavalla tai toisella. Tällä hetkellä kevääseen heräilevä luonto antaa itselleni voimia ja virkistää mieltä. Ulkona on ihmisen hyvä olla.

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!