Valitse sivu

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Eräkarkkuperhe suuntasi reilun 20 eräopasopiskelijan ja kahden kouluttajan vahvuudella Pirkanmaan metsiin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Olin itse yksi osallistuvista opiskelijoista. Kolmipäiväisen vaelluksen tarkoituksena oli saada patikointitreeniä rinkan kanssa, oppia vaeltamaan ison ryhmän osana sekä ryhmän vetäjänä ja samalla testata omia vaellusvarusteita, kuntoa ja suunnistustaitoja tulevaa Muotkatuntureiden 8-päiväistä ruskavaellusta varten. Vielä ennen Laipanmaalle lähtöä kuitenkin muutama sananen vaellusviikonloppua edeltäneestä retkeilyn teoriakurssista Eräkarkussa.

Retkeilyä ja erätaitoja -kurssin antia

Laipanmaan harjoitusvaellusta edeltävällä viikolla Eräkarkussa järjestettiin teoriapohjainen nelipäiväinen Retkeilyä ja erätaitoja -kurssi. Kurssin tavoitteena oli saada asiakaslähtöiseen ja turvalliseen retkeilyyn ja vaeltamiseen vaadittavat tiedot ja taidot. Kurssin aikana keskityttiin paljolti tulevaan kahdeksan päivää kestävään vaellukseen Muotkatuntureiden erämaaosassa.

Käsittelimme kurssilla vaelluksen suunnittelua, varustelistaa ja käytännössä mukaan otettavia varusteita ja rinkan pakkaamista, turvallisuutta, ruokahuoltoa sekä maastossa liikkumista ryhmän kanssa. Asioita pohdittiin kurssilla yhdessä ja ryhmän jäsenten omia kokemuksia hyödyntäen. Olipa taas hieno kuulla erilaisia kokemuksia näihin asioihin liittyen! Ensimmäisen teoriapäivän väliaktiviteettina harjoiteltiin erilaisten solmujen tekemistä.

Opiston pihmaan puut täyttyivät köysistä. Tässä treenataan ulkosorkkia.

Retkeilykurssin toisena päivänä tutustuimme erilaisiin keittimiin ja telttoihin. Me opiskelijat olimme tuoneet omia keittimiä ja telttoja mukanamme. Kävimme aamupäivällä läpi erilaisten keittimien toimintaperiaatteita sekä keittimien hyviä ja huonoja puolia. Lounaan jälkeen Rautaveden rantaan nousi upea telttakylä, noin 30 erilaista telttaa, jotka kävimme yksitellen läpi. Jokainen pystytti itselleen oudon teltan eli samalla saimme treeniä erilaisten telttatyyppien pystyttämiseen. Päivän aikana harjoittelimme myös erilaisten hätämajoitteiden tekoa tarppien ja köysien avulla.

Jos jonkinlaista retkikeitintä esittelypöydällä.
Eräkarkun telttakylä nousi Rautaveden rannalle eräopasopiskelijoiden toimesta.

Perehdyimme myös suunnistukseen teoriassa, kartoista löytyviin merkkeihin, mittakaava-asioihin sekä kompassin käyttöön. Retkeilykurssin viimeisenä päivänä olikin sitten vuorossa harjoitusrastit metsässä ja osalla, kuten minulla, päiväsuunnistusnäyttö. Näytössä piti löytää retkeilykarttaan merkityt viisi rastia ja aikaa näytön suorittamiseen oli 2 tuntia.

Erittäin hikisessä kelissä suoritettu näyttö meni osaltani varsin hyvin, sillä vain yhden rastin kanssa tuli ongelmia. Ongelmia tuli kuitenkin sen verran, että jouduin palaamaan edelliselle rastille ja otin suunnan tällä kertaa tarkemmin ja tämä auttoi. Rasti löytyi lopulta helposti. Aikaa omaan näyttööni minulla meni 1 tunti ja 14 minuuttia. Pimeäsuunnistusnäyttö otsalampun valossa onkin sitte luvassa myöhemmin tulevana syksynä.

Päiväsuunnistusnäyttö onnistuneesti ohi – palkkiopulla odottaa!

Retkeilykoulutus jatkui kurssipäivien jälkeen 28. – 30.8.2020 Pirkanmaalla, Laipanmaan retkeilyalueelle suuntautuneella viikonloppuvaelluksella.

Omat uudet vaellusvarusteet pääsevät testiin

Itselläni vaellustestiin tälle reissulle lähti kaksi aika oleellista uutta retkeilyvarustetta, nimittäin saappaat ja teltta. Muutoin pakkasin rinkkaani tuttuja ja turvallisia varusteita, niitä samoja, joita lähtee mukaan myös Muotkallle. Ohjeistukseksi saimme, että Laipanmaalla rinkan olisi hyvä painaa noin 20 kiloa, jolloin pääsisimme lähelle tavoiteltavaa pitkän vaelluksen rinkan painoa. Oma rinkkani painoi lähtiessä matkalaukkuvaa’alla mitattuna 18,2 kg. Rinkkojet painot vaihtelivat opiskelijoilla 13 ja 24 kilon välillä.

Oma Ospreyn Xena85 -rinkkani etualalla.

Ostin kesällä Sievin kevytsaappaat sen jälkeen, kun kuulin edellisenä vuonna Muotkatuntureilla vaeltaneiden opiskelijoiden ja kouluttajan kokemuksista. Vaellusviikko oli ollut varsin sateinen eikä kenenkään vaelluskengät olleet pysyneet kuivina. Tämä sai miettimään omaa jalkinevalintaa vaellukselle. Muutamat osallistujat, joilla oli ollut käytössä saappaat, olivat olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Ostin kevytsaappaisiin vielä erilliset paremmat pohjalliset ja nyt ne tulisivat hyvään testiin. Olin käyttänyt näitä saappaita aikaisemmin vain satunnaisesti muutamalla päiväretkellä. Tämän viikonlopun saapaskokemusten jälkeen tekisin lopullisen päätöksen Muotkalle lähtevästä jalkineparista.

Sievin kevytsaappaat vaellusjalkineina – hitti vai huti? Ainakin tauot pitää käyttää hyväksi kuivattamalla ja tuulettamalla saappaita, pohjallisia ja vaellussukkia.

Toinen testattava asia oli uusi soolotelttani MSR Hubba NX Solo. Olin päättänyt hankkia yhden hengen kevyen teltan ja parhaaksi vaihtoehdoksi lukuisten etsintöjen jälkeen löytyi tämä Hubba. Samalla rinkan painostani keveni kokonainen kilo verrattuna aikaisemmin käyttämääni Marmot Limelight 2p -telttaani. Painoa MSR:n sooloteltalla on vain reilu 1,2 kiloa.

Ensimmäinen vaelluspäivä Rajalan kämpältä Pihtilammelle

Laipanmaan retkeilyalue sijaitsee Kangasalan ja Pälkäneen kuntien alueella, reilu 50 kilometriä Tampereelta itään. Kokoonnuimme klo 11 jälkeen Rajalan kämpän lähellä olevalle parkkialueelle ja lähdimme pitkässä letkassa liikkeelle polulle kohti Ruokojärveä. Keli oli lämmin ja aurinkoinen. Ryhmää johtava opas ja viimeisenä kulkeva henkilö vaihtuisivat aina sopivan etapin välein eli tarkoituksena oli, että jokainen pääsisi kokeilemaan ryhmän johtamista ja myös ryhmän viimeisenä kulkemista. Ryhmän ensimmäisenä kulkeva opas huolehtisi sopivasta matkavauhdista, tauotuksista ja muista seikoista, joita perässä kulkevien tulisi huomioida kulkiessaan.

Laipanmaan retkeilyalueen kartta. Numero 1:ssä olevalta Rajalan kämpältä lähdettiin kiertämään purppuran väristä reittiä pitkin vastapäivään.
Rinkkakansa liikkeellä Laipanmaalla.

Ensimmäinen reilun kilometrin kuljimme vaihtelevassa metsämaastossa, kunnes saavuimme Ruokojärven laavulle. Tässä olisikin jo heti lounastauon paikka. Olimme lähteneet kukin kotoa/koululta viimeistään aamuyhdeksältä, joten aamiaisesta oli jo aikaa. Ruokatauon aikana keittimet pihisivät ja ruoka maistui.

Ruokojärven läheisellä laavulla pidettiin lounastauko.

Uuden oppaan johdolla lähdimme kulkemaan etelää kohti. Seuraavalla pätkällä kuljimme jonkin matkaa hiekkatiellä. Näitä tieosuuksia Laipanmaalla on aika-ajoin, ja tylsiähän ne ovat. Onneksi metsämaastoonkin päästiin kulkemaan ja maisemat alkoivat muuttua upeiksi Tulivuori-kukkulan kohdilla, jolloin polku johdatti meidän upeaan vihreään solaan ja sieltä Vähä-Hirvijärven pohjoisrannan polulle.

Laskeuduimme vehreään solaan.
Tulivuoren jyrkät rinteet.

Pidimme hyvän mittaisia lepotaukoja yleensä aina 45 minuutin patikoinnin jälkeen. Taukojen pitäminen onkin tärkeää, jotta vireystila säilyy. Samalla voi napostella energiaa kehoon ja juoda vettä. Omilla vaelluksilla taukoja ei tule tällä tavalla aikataulutettua, mutta ehkäpä siihen pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tauko olisi nimittäin hyvä pitää jo ennen kuin alkaa väsyttää.

Vanhan aitan ohi….
…Sammalsuon laidalle.

Jatkoimme Laurilanvuoren ja Sammalsuon laitamia pitkin lähelle Iso Hirvijärven rantamia. Tässä vaiheessa lähdin itse vetämään joukkoa. Maisemat korkealla kulkevalta polulta olivat ajoittain huikeita järvelle päin. Jalkoihin sai katsoa, sillä muutamassa kohdassa polun vierellä oli jyrkänne. Polulla oli myös melko suuria korkeuseroja, jotka laittoivat porukan puuskuttamaan. Lyhyitä taukoja pidettiinkin muutamassa kohdassa.

Korppivuoren rinteiden poluilla oli upeaa tunnelmaa.
Patikkapolku kulki Iso Hirvijärven etelärannalla korkeuksissa.

Korppivuorelta polku lähti viettämään alaspäin, kunnes saavuimme hakkuuaukealle, johon oli vastikään rakennettu uudet jyrkähköt portaat Soukkionlahden rantaan. Laskeuduimme portaat alas rannan viereiseen metsikköön, jossa olikin hyvä taukopaikka.

Syksyn tuntua Soukkionlahden ympäristössä.
Taukopaikka Soukkionlahden itärannalla.
Soukkionlahti ja peilityyni keli.

Tauon jälkeen oli vielä kilometrin matka yöpymispaikallemme. Ensin jyrkkä nousu hakkuuaukean yli metsään ja sieltä kumpuilevassa maastossa alas Sadinlammelle. Hetken kuluttua saavuimmekin jo Pihtilammelle ja päivän vaellus, 9,2 kilometriä, oli onnistuneesti ohi. Kello näytti neljää iltapäivällä.

Telttapaikan metsästys ja nuotion lämpöä

Edessä oli telttapaikan löytäminen omalle majoitteelle. Aikani aluetta kierreltyä sopiva paikka löytyi korkeimmalta kalliolta, johon kupoliteltan pystyttäminen onnistuu myös ilman telttakiiloja. Kallion päällä oli kaksi muutakin saman valmistajan telttaa eli paikalle syntyi eräänlainen Hubba-kallio. No – muutama tunnelitelttakin kallioalueen laitamille pystytettiin.

Telttakukkula Pihtilammella. Oma MSR Hubba NX Solo -telttani etummaisena.
Erilaisia majoitteita Pihtilammen leiripaikan metsissä.

Nälkä jo kaiveli, joten oli aika ottaa keitin esiin. Ruokavesi otettiin järvestä ja keitettiin, juomavettä meille oli tarjolla kanistereissa. Ruoan haudutuksen aikana alkoi sataa vettä ja tihkusadetta kestikin vajaa pari tuntia. Eipä se menoa haitannut, tuli syötyä rauhassa ja juteltua uusien elokuussa opintonsa Eräkarkussa aloittaneiden opiskelijoiden kanssa.

Pihtilammella on myös hyvä uimapaikka – ja pulahtajiahan joukostamme myös löytyi.

Alkuillalla kokoonnuimme koko porukalla yhteen nuotiolle käymään läpi päivän tapahtumia ja sopimaan seuraavan päivän aikataulusta. Nuotiopaikalla paistui makkara ja päivän aikana kerätyt sienet, kiehisiä veisteltiin ja kalaonneakin löytyi. Tulen loimu ja purppuraiset pilvet Pihtilammen yllä loivat iltaan tunnelmaa. Pimeän tullen kansa kömpi telttoihin vastaanottamaan yön.

Nuotion äärellä iltaa vastaanottamassa.
Hyvää yötä!

Toisena päivänä patikoitiin Elamonjärvelle

Heräsimme varsin kosteaan, mutta kauniiseen Suomen luonnon päivään. Aamulla piti olla valmiina lähtöön puoli kymmeneltä ja itse laitoin herätyksen soittamaan kaksi tuntia aikaisemmin. Aiemmasta kokemuksesta tiesin sen riittävän hyvin aamuvalmisteluihini, ruokailuun ja rinkan pakkaamiseen rauhalliseen tahtiin. Puuroa, kiisseliä, itse kuivatettuja omenaviipaleita ja teetä kuului omaan aamiaiseeni.

Kostea aamu telttakukkulallamme.
Hyvää Suomen luonnon päivää 29.8.2020!

Kokoonnuimme nuotiopaikalle ja vielä ennen päivän etapille lähtöä teimme kukin parin kanssa eräänlaisen luottamusharjoituksen. Sen sisältö jääköön vain osallistujien tietoon, mutta tulipahan tämän tehtävän ansiosta kuljetettua klapeja laavulle seuraavia tulistelijoita varten.

Rinkat valmiina toiseen vaelluspäivään.

Pihtilammen itärannan poluilla ja pitkoksilla kulkien lähdimme liikkeelle. Aamu oli valjennut äärimmäisen kauniina ja jälleen tyynenä, oli tulossa upea päivä! Ylitimme Pihtilammen pohjoisosassa olevassa kannaskohdassa hieman kiikkerän sillan yksi kerrallaan.

Patikointia aamuauringossa
Kuvankaunis Pihtilampi
Sillan ylitys yksi kerrallaan.

Suoalueiden, metsäisten helppokulkuisten polkujen ja tieosuuden jälkeen saavuimme lopulta Iso-Laipan rantaan. Etukäteen oli saanut päättää miten aikansa täällä käyttää. Oli mahdollisuus harjoitella suunnistusta, tehdä päiväsuunnistusnäyttö tai vain pitää pidempi lounastauko muiden ahertaessa metsärasteilla. Olin päätynyt viimeiseen vaihtoehtoon eli ottaisin rennosti – suunnistusnäyttökin kun oli jo hyväksytysti suoritettu.

Pitkän lounastauon aikana oli mahdollista myös käyttää hyväksi sateeton keli ja laitoinkin pyykkinarulle monen muun tavoin erittäin kosteaksi jääneen ulkoteltan ja maavaatteeni sekä muutaman vaatekappaleen. Saappaat vaihtuivat crocseihin ja ne saivat pohjallisineen ja sukkineen kuivua kunnolla. Tauko sujui syöden, muiden kanssa rupatellen ja makuualustalla lepäillen vain taivasta ja pilvien liikettä katsellen.

Märät ulkoteltat laitettiin kuivumaan pitkän tauon ajaksi Elamonjärven rantaan.

Suunnistajat saapuivat metsärasteilta yksi kerrallaan. Suurin osa oli kaikki rastit löytänyt, muutamalla oli harmillisesti yksittäinen rasti jäänyt saavuttamatta. Suunnistajien ruokailun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Elamonjärveä, jonne oli matkaa noin 3 kilometriä.

Kuljimme holvikaarien alitse.

Tämä pätkä kuljettiin metsissä ja osittain hiekkatien laitaa, ainoa matkan varrella nähty järvi oli Vähä-Laippa. Saavuimme puoli neljän jälkeen Elamonjärven rantaan, toisen yömme leiripaikalle. Päivän vaelluksen pituus meillä ei-suunnistajilla oli kokonaisuudessaan vajaa 6 kilometriä eli takana oli varsin leppoinen patikointiosuus.

Teltan pystytysharjoituksia ja solmutreeniä

Seuraavaksi oli vuorossa sopivan telttapaikan valinta ja omalleni löysin hyvän paikan Elamonjärven laavun läheltä järven rannasta. Olimme Hubba-telttailijoiden kanssa sopineet, että testaamme telttapaikalle tullessamme teltan pystytystä niin, että pystytämme ulkoteltan ensin ja vasta sitten näperrämme teltan sisällä sisäteltan kiinni. Kukaan ei tätä aikaisemmin ollut kokeillut, mutta tiesimme sen olevan kuitenkin mahdollista.

Homma olikin lopulta helppoa. Ensin ulkoteltta kiinni teltan kaareen, jonka jälkeen sisäteltta pystyyn ulkoteltan suojassa. Vähän se vaati kyykyssä väkertämistä telttakaarien kiinnitysten kanssa, mutta pystytys näin päin onnistui lopulta erittäin helposti. Tämä pystytyskokemus tulee varmasti suureksi avuksi niin Muotkalla ja muillakin tulevilla vaelluksilla sadepäivinä. Sisäteltta pysyy tällä pystytystavalla kuivana sateesta huolimatta.

Ulkoteltta pystytetty onnistuneesti!


Teltta valmiina pötköttelyyn.
Elamonjärven rauhaa

Ilta kului syöden, tulistellen sekä yhteisillä solmuharjoituksilla. Verestimme retkeilykurssin aikana saamiamme solmuoppeja omilla köysillämme. Niin paalusolmut, merimiessolmut, kaksoiskalastajat kuin köyden sitominen kahden puun välille tuli testattua. Uusi köysi minun pitäisi vielä hankkia Muotkan reissua varten, sillä omassa köydessäni ei vetolujuus riitä tosipaikan tullen.

Solmuilua alkuillan ratoksi.

Olimme edellisenä vuonna Laipanmaalla vaeltaneilta saaneet kuulla, että Elamonjärvi saattaisi olla melkoisen meluinen paikka ilta-aikaan. Järven rantamilla kun on useita mökkejä ja kuulemma niiden äänentoistolaitteisiin on erityisesti panostettu. Olivatpa viime vuonna retkeilleen saaneet todistaa järvellä myös ilotulitusta. Nythän oli käynnissä Venetsialaisviikonloppu.

Maisema telttapaikaltani
Telttakylää Elamonjärven rannalla laavun lähellä.

Tällä kertaa meillä oli kuitenkin onneksi erittäin rauhallinen ilta ja yö ja Nuku yö ulkona -haasteen saimme ottaa vastaan luonnon ääniä kuunnellen. Auringonlasku värjäsi Elamonjärven kauniisiin väreihin ja vesisiippa liiteli ja kaarteli aivan järven pinnan tuntumassa telttapakkani vieressä hyönteisiä ravinnokseen etsien. Yö sai alkaa.

Hämärä laskeutuu Elamonjärvelle.

Kolmas sateinen vaelluspäivä Rajalan kämpälle

Heräsin yöllä aamuneljältä sateen ropinaan. Samalla kuulin, kun joku syöksyi lähellä olevasta teltasta ulos. Pyykkinarulle oli selvästi jäänyt vaatetta, joka piti nyt pelastaa kastumiselta. Sade jatkui koko aamun ajan. Nyt olisi siis hyvä hetki testata keittimen käyttö teltasta käsin, rinkan pakkaaminen teltan suojissa ja lopulta sisäteltan irrottaminen ennen ulkotelttaa. Ja onnistuihan nämä kaikki hienosti!

Heräsimme sateiseen aamuun.
Keittiöni aamusateessa

Vaikka telttani on pieni, on siellä riittävästi istumakorkeutta ja tilaa touhuta. Tavarapussit mahtuvat telttaan sisälle makuualustan ja sisäteltan välissä olevaan rakoon, rinkka ja saappaat sopivat hyvin absidin alle sateen suojaan. Itse mahdun teltassa vaivatta nukkumaan ja kylkeä kääntämään ilman että yhtään ahdistaa.

Rinkkojen sadesuojat pääsivät töihin.

Rinkkajengi oli kasassa jälleen puoli kymmeneltä – tällä kertaa sadevarusteissa ja rinkat sadesuojilla peitettynä. Edessä oli enää lyhyt 3 kilometrin pituinen sunnuntaipatikka. Kevyt sade oli kaverinamme koko aamupäivän ajan ja ilmassa oli kosteutta riittämiin.

Ohitimme kauniin Lamminsuon….
…ja suuntamisimme kosteaan metsään.
Syksyn punaista satoa Laipanmaalla.

Jäimme hetkeksi ihastelemaan pientä luonnontilaista Lamminsuota, jolta siirryimme metsäosuudelle. Pidimme ennen viimeiselle tieosuudelle siirtymistä vielä loppukeskustelun menneestä viikonlopusta. Fiilis oli porukalla hyvä, olimme viikonlopun aikana varusteiden ja patikkakunnon testaamisen lisäksi päässeet ryhmäytymään Muotkalle lähtevän porukan kanssa.

Me ”vanhat” olimme päässeet tutustumaan nyt paremmin uusiin pari viikkoa sitten eräopasopintonsa Eräkarkussa aloittaneisiin ja hieno ryhmähän meistä muodostuu ruskavaellukselle. Kävimme vielä Lapin reissua varten läpi muutamia tärkeitä muistettavia asioita, kunnes nostimme viimeisen kerran rinkat selkäämme ja päätimme lopulta patikkamme Rajalan kämpälle paikkaan, johon olimme automme jättäneet kaksi päivää sitten.

Vaellusviikonloppumme päättyi Rajalan kämpälle.

Lopputulemia vaellusviikonlopusta

Viikonloppu oli kaikkinensa erittäin onnistunut ja leppeän sään lisäksi saimme onneksi myös opetuksellista sadetta. Pieniä takaiskujakin koettiin, kun yhden osallistujan vaelluskenkä hajosi heti ensimmäisenä päivänä. Se saatiin onneksi jesarin avulla pystymään kasassa vaelluksen loppuun saakka. Kysymys kuuluu – mistä uudet jalkineet viikon päästä koittavalle ruskavaellukselle? Sisäänhän niitä ei ehdi ajamaan, joka taasen voi tietää ongelmia tuntureilla…

Yksi lauantaina suunnistamaan lähteneistä taas sai kovan migreenikohtauksen, mutta hän pystyi onneksi palaamaan omin voimin taukopaikallemme ja saamaan avuksi lääkkeet. Pitkän lepotauon aikana lääkkeet onneksi auttoivat riittävästi ja kohtaus meni ohi niin, että hän pystyi jatkamaan vaelluksen loppuun asti. Rastien metsään jääminen oli tässä tapauksessa aivan toissijainen juttu.

Retkeilykohteena Laipanmaa oli hieno tuttavuus, tosin tylsää metsäautoteiden reunassa kulkemista on reitillä omaan makuuni liikaa. Maisemat vaihtelevat sekametsistä vanhoihin metsäalueisiin, pienialaisiin soihin ja kuulaisiin lampiin ja järviin. Korkeuseroja reitillä on jonkin verran. Mieleeni jäivät erityisesti Iso Hirvijärven etelärannan jyrkänneosuus ja sammaleiden peittämät kivet vanhoissa metsissä. Tänne voisi ehdottomasti tulla omalle reissulle jossain vaiheessa uudelleen.

Maiseman keskellä Pikkusaari kuvattuna Iso Hirvijärven etelärannan rinnepolulta.

Olen itse tyytyväinen viikonlopun antiin ja omiin varusteisiini. Uusi telttani täytti kaikki lupaukset ja se lähtee Lapin reissuun mukaan. Niin ja ne saappaat – myös ne lähtevät mukaani, kulkemaan kanssani erämaan halki. Näiden kolmen vaelluspäivän jälkeen saldona oli nolla rakkoa ja nolla hiertymää. Saappailla oli oikeasti mukava ja kevyt kulkea. Kunhan saappaita ja sukkia tuulettelee taukojen ja leirissä olon ajan, uskon että niistä tulee korvaamattomat kumppanit Muotkalle. Ajatus märistä kengistä, jaloista ja sukista, joiden seurauksen rakot syntyvät erityisen helposti, saa jättämään vaelluskengät tällä kertaa kotiin.

Saapastelu jatkukoon Muotkatuntureilla!

Seuraavien päivien aikana on vuorossa vielä vaellusvarusteiden kanssa välppäämistä ja säätämistä, ruokapussien kasaamista ja lopuksi rinkan pakkaaminen Muotkatuntureiden vaellusta varten. Näistä kaikista lisää seuraavassa blogipostauksessani!

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!