Viimeisimmällä vaellusreissullani Salamajärven kansallispuistossa päädyin miettimään ja pohtimaan, mitkä seikat ovat tehneet omista vaelluksistani onnistuneita. Mitkä ovatkaan olleet ne tekijät, jotka ovat edesauttaneet siinä, että vaeltaminen, leirielämä kuin maastossa nukkuminenkin on sujunut hyvin ja sen seurauksena olen näistä kaikista vaeltamisen osa-alueista suuresti nauttinut.

Vaeltaminen koostuu monista osa-alueista ja yhdenkin seikan pieleenmeno voi vaikuttaa vaelluksen sujumiseen ratkaisevasti. Nautinto on kaukana, jos olet nukkunut yösi huonosti, varpaaseesi hiertyy rakko, rinkka kivistää hartioihin tai retkiruoka ei maistu. Näihin kaikkiin asioihin on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa ja estää niiden toteutuminen jo ennakolta.

Päätin jakaa omat huomioni ja vinkkini mukavasta vaeltamisesti tällä blogikirjoituksella. Jokaisella on omat kikkansa vaelluksille, ja seuraavat seikat ovat auttaneet ainakin minua saamaan vaeltamisesta mukavaa. Osa luettelemistani asioista on ollut mukanani jo pitkään, osan olen ymmärtänyt ottaa käyttööni vasta viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti näistä vinkeistäni on apua muillekin nykyisille ja tuleville vaeltajille.

1. Mikäli mahdollista, pidä ensimmäinen vaelluspäivä lyhyehkönä

Usein vaellusta edeltävä yö saattaa kotona mennä enemmän tai vähemmän huonosti. Olet hikisesti pakannut rinkkaasi iltamyöhään ja aivosi käyvät ylikierroksilla. Vähän myös saattaa jännittää. Aamulla pitää hoitaa vielä viimeiset pakkaamiset ja muistaa erinäisiä asioita ennen kuin kodin oven voi sulkea.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä on usein edessä myös vähintään parin tunnin ajomatka tai bussimatka ennen kuin olen vaelluksen lähtöpaikalla. Siinä kohtaa on siis tullut stressattua ja jännitettyä yhdelle päivälle jo aika paljon. Takana on todennäköisesti myös hieman heikosti nukuttu yö. Ei ole siis ihme, jos jo vaelluksen lähtöportilla väsyttää, vaikka et ole vielä patikoinut metriäkään.

Mikäli omaan vaellusaikatauluusi sopii, kannattaakin näistä syistä ensimmäinen vaelluspäivä pitää kilometreissä maltillisena. Näin et väsytä itseäsi liikaa heti alkuunsa ja pääset totuttautumaan vaelluksen rutiineihin kevyellä ensimmäisellä päivällä. Pääset leiriytymään hyvissä ajoissa ja virittäytymään vaellukseesi kiireettä ja nautiskellen.

2. Vaelluskengät syyniin – jalat ovat vaelluksesi tärkeimmät kaverit, joten pidä niistä huolta!

Olen nähnyt monta kertaa Facebookin vaellusvarustekirppiksillä seuraavanlaisen myynti-ilmoituksen: ”Myydään uudet vaelluskengät. Olivat itselleni liian pienet.”

Vaelluskenkiä ei voi ostaa kuten muita peruskenkiä. Niiden pitää oikeasti olla riittävän suuret ja niiden pitää istua jalkaan. Vaelluksella selässäsi voi olla jopa 20 kiloa painava rinkka ja kesävaelluksilla lämpötila on usein korkea. Lisäksi jalkoihin kohdistuva rasitus usean päivän vaelluksella on suuri. Kaikki nämä seikat turvottavat jalkoja ja aiheuttavat niille kovan paineen.

Jaloille tarvitaan siis enemmän tilaa kuin normaalisti, joten vaelluskenkien tavallista suurempaa kengännumeroa ei kannata pelätä. Omat vaelluskenkäni (Hanwag Tatra II Wide Lady GTX) ovat riittävän suuret ja etuosastaan myös normaalia leveämmät, koska omistan leveähköt varpaat. Tämä ominaisuus on tuonut tullessaan suuresti mukavuutta, kun varpaat eivät hankaudu yhteen vaelluspäivien aikana.

Älä osta vaelluskenkiä netistä vaan käy sovittamassa ja testaamassa niitä alan liikkeissä. Näistä liikkeistä saat asiantuntevaa palvelua ja niistä löytyy myös korokkeita, joissa voit testata kenkien tuntumaa ala- ja ylämäissä. Kynnet eivät missään tapauksessa saa osua kenkien kärkiin. Vaelluskenkiin pitää mahtua myös vaelluksellasi käyttämä sukka (tai liner-sukka ja vaellussukka yhdessä) eli ota se mukaasi sovitukseen.

Erityisen tärkeää on vaelluskenkien sisäänajo ennen varsinaisia retkiä ja lopulta vaelluksia. Sisäänajoon tarvitaan aikaa ja lukuisia kilometrejä. Itse käytin viime kesänä ostamiani vaelluskenkiäni aluksi koiralenkeillä. Ne olivat jaloissani siis joka päivä. Lopulta otin ne mukaani päiväretkille ja yön yli retkelle. Talvella käytin niitä jälleen ajoittain koiralenkeillä ja keväällä taas päiväretkillä. Ja vasta nyt toukokuussa ne olivat ensimmäistä kertaa jaloissani kunnon vaelluksella. Tuloksena neljän päivän vaellukseni jälkeen olivat jalat, joissa ei ollut yhtäkään hiertymää tai rakkoa.

Rakkoja ja hiertymiä on myös helppo ehkäistä ennakolta. Mikäli varvas tai kantapää on kaikesta huolimatta erityisen hiertymisherkkä, niin rakkolaastari kannattaa laittaa paikoilleen jo ennen vaellusta. Ja jos vaelluksen aikana jalkaa alkaa jostain kohtaa hiertää, niin pysähdy heti, tarkista tilanne ja laita rakkolaastari paikoilleen. Älä siis odota seuraavaa taukopaikkaa tai leiriä, sillä silloin tilanne saattaa olla jo paljon pahempi ja rakko päässyt jo syntymään.

3. Pakkaa rinkka oikein – olkapääsi kiittävät

Painavan rinkan kivistäminen olkapäissä tuntuu vaelluksella erityisen ikävältä. Usein tämä johtuu väärin pakatusta rinkasta ja sitä kautta väärästä rinkan painopisteestä. Painoakin rinkkaan kertyy usein aivan liikaa tavaroista, joita ei vaelluksella oikeasti lopulta edes tarvitse.

Rinkka tulisi pakata niin, että kaikkein kevyimmät tavarat ovat rinkassa alimpana. Esimerkiksi makuupussi ja vaihtovaatteet kannattaa siis pakata rinkan pohjalle. Taas kaikkein raskaimmat varusteet, kuten vaikkapa ruoka, pitäisi pakata rinkkaan mahdollisimman ylhäälle, hartioiden korkeudelle. Painavat tavarat pitäisi pakata myös lähelle selkää, jolloin rinkan painopisteen saa mahdollisimman lähelle omaa kehoa. Näin pakattuna rinkan paino tulee parhaiten lantiolle, jossa paino tuntuu paljon kevyemmältä kuin hartioilla.

Rinkan säädöt pitää myös osata tehdä oikein – tärkeää on, että rinkan selkäosa on oikean mittainen omaan selkään. Useimmissa rinkkamalleissa selän pituutta on mahdollisuus säätää. Rinkat hihnat pitää myös kiristää niin, että rinkkaosa tulee mahdollisimman lähelle selkää eikä esimerkiksi olkapäiden ja rinkan väliin jää ilmaa.

Rinkkoja on mahdollista testata alan liikkeissä painosäkkien avulla, jolloin pystyy saamaan tuntumaa oikeasti painavaan rinkkaan. Henkilökunta myös auttaa rinkan säätöjen tekemisessä.

4. Salaisuudet maittaviin yöuniin teltassa

Huonosti nukutut yöt vaelluksella johtavat väsymykseen ja vaeltamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Vaeltamisesta katoaa ilo, tarkkaavaisuus saattaa heiketä eikä eteneminen enää tunnu mukavalta. Keho tarvitsee vaelluksella paljon lepoa, jotta se jaksaa taas seuraavana päivänä kuljettaa sinua ja rinkkaasi eteenpäin. Yöuniin siis kannattaa panostaa.

Itselleni hyvät yöunet ovat äärimmäisen tärkeät, niin kotioloissa kuin vaelluksilla telttamajoituksessa. Olen herkkäuninen ja helposti paleleva eikä tämä yhdistelmä lähtökohtaisesti anna hyviä ennusteita maastossa nukkumiseen. Olen kuitenkin löytänyt ajan saatossa keinot hyviin yöuniin.

En telttaile nykyään enää ilman ilmatäytteistä makuualustaani. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Exped Synmat 9 LW -makuualusta, joka on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön. Tämä makuualusta on 9 cm paksu, joten lonkkaluuni eivät missään vaiheessa kyljellä nukkuessani osu maahan.

Makuualustan paksuuden lisäksi toinen erittäin tärkeä ominaisuus on makuualustan eristävyys. Usein ihmiset etsivät retkilleen ja vaelluksilleen vain lämmintä makuupussia, mutta unohtavat makuualustan eristävyyden täysin. Makuualustalla on tässä kuitenkin äärimmäisen iso merkitys, sillä nukkuessa kylmä tulee nimenomaan maasta päin. Lämmin makuualusta on siis jopa tärkeämpi kuin lämmin makuupussi.

Kannattaa siis kiinnittää huomioita makuualustan lämmöneristyskykyyn eli R-arvoon. Ohjeena on, että kolmen vuodenajan alustassa R-arvo tulisi olla 3 tai yli ja neljän vuodenajan alustan vähintään 5. Omassa makuualustassani R-arvo on 6, joka toimii myös kovissa pakkasissa. Makuualustani toimivuus tuli todettua UK-puistossa viikon kestoisella talvivaelluksella, jossa yön pakkaslukemat huitelivat parhaimmillaan -30 asteessa.

Ilmatäytteisen makuualustani kaverina kuljetan mukanani myös aina ohutta alumiinipinnoitteista makuualustaa, joka lisää vielä entisestään makuualustojen yhteiseristävyyttä ja joka on sitten aina mukana, jos ilmatäytteinen alusta rikkoutuu vaelluksen aikana enkä saa sitä korjattua.

Uusin rakkauden kohteeni on Nalgene-pullo, jonka ansioista makuupussissa vietetyt yöt tuntuvat nykyään ihan luksukselle. Kylmää en ole tuntenut tämän kikan käyttöönottamisen jälkeen kertaakaan! Päivisin pullo toimii normaalisti juomapullona, mutta yöllä sitä voi käyttää kuumavesipullona, sillä sen voi täyttää kiehuvalla vedellä.

Vaellusiltojeni viimeisimpiä tehtäviäni on nykyään veden keitto yötä varten. Kaadan Nalgene-pullon täyteen kiehuvaa vettä, suljen korkin tiukasti kiinni ja sujautan pullon itse virkkaamaani suojuksen sisään. Samaan hommaan kelpaa myös ihan normaali villasukka. Suojus/villasukka estää sen, että kuuma pullo polttaa ihoa. Ja samalla se auttaa pitämään lämmön pullossa pidempään. Tämän jälkeen laitan pullon makuupussini sisään niin, että lämpö ei karkaa makuupussista pois.

Annan pullon olla makuupussissa iltatoimieni ajan, yleensä puolisen tuntia. Kun sitten lopulta kömmin makuupussiin, niin makuupussi on sisältä aivan lämmin. Pulloa voi siirtää illan ja yön aikana haluamaansa paikkaan. Itse pidän pulloa usein ensin jalkaterieni alla, sitten pohkeissa, reisien kohdalla ja lopulta jätän pullon joko mahan tai selän puolelle yön ajaksi. Vielä aamullakin vesi on pullossa lämmintä, joten lämpövaikutus kestää koko yön ajan.

Yöunia voi epämukavan alustan ja kylmyyden lisäksi terrorisoida myös telttakaverin tai viereisessä teltassa nukkuvan henkilön kuorsaus. Ota vaelluksellesi mukaan siis aina myös korvatulpat – niillä voit pelastaa yöunesi!

5. Merinovilla lämmittää ja pitää hajut loitolla

Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, millainen merkitys vaatteiden materiaalilla on liikkumisen mukavuuteen ja kehon lämpimänä pysymiseen. Merinovilla on etenkin retkivaatteiden materiaalina lyömätön. Olenkin pikkuhiljaa siirtynyt vanhoista retkeilyvaatteistani merinovillavaatteisiin ja tällä hetkellä oikeastaan kaikki retkillä käyttämäni alusvaatteet, sukat, välikerrastot ja kevyemmät paidat sekä tuubihuivit ja sormikkaat on tehty merinovillasta. Vaellusteni vaaterepertuaariini kuulu myös (kesän lämpimiä kelejä lukuun ottamatta) villapaita, villasukat ja villapipo.

Merinovilla lämmittää kylmällä ilmalla ja tuntuu viileältä lämpimällä kelillä. Ja kostuneenakin materiaali tuntuu lämpimältä – ja oma kehon lämpö riittää kuivattamaan kostuneen vaatteen. Hien hajukaan ei merinovillaan juurikaan tartu ja usein pelkkä ahkera tuulettaminen riittää eli merinovillavaatteita ei tarvitse pestäkään usein.

Ja kun samoilla merinovillavaatteilla voi mennä lähes koko vaelluksen läpi, niin ylimääräistä painoa vaihtovaatteiden vuoksi ei tarvitse kantaa. Käytän itse yöllä makuupussissa yöasuna merinovillaista kerrastoa, kerraston paksuus vaihtelee vuodenajan mukaan. Tätä merinovilla-asua pidän päällä ainoastaan yöllä eli se pysyy puhtaana koko vaelluksen ajan.

Merinovillavaatteita ostaessasi pidä huoli, että ne on eettisesti tuotettu, jolloin niistä löytyy merkintä Mulesing free / Mulesing-vapaa.

6. Ota mukaan oikeasti maistuvaa ruokaa

Vaelluksella hyvä ja maittava ruoka jos mikä on nautinnollista. Vaeltaminen kuluttaa paljon energiaa ja jotta jalka nousisi ja mieliala pysyisi hyvänä, tarvitaan vaelluspäivinä polttoainetta enemmän kuin normaalissa arjessa. Tämä mahdollistaa hyvin myös herkuttelun.

Retkiruokailuun kannattaakin kiinnittää huomiota ja pakata mukaan sellaista ruokaa, josta itse todella pitää. Jos et esimerkiksi tykkää Meksikon padasta tai kaurapuurosta, niin älä pakkaa niitä rinkkaan mukaan. Ne tuskin maistuvat kovin paljon paremmalta vaelluksellakaan.

Jokaisella on omat herkkuruokansa, joten kannattaa panostaa niihin. Kokeilemalla löydät omasi valmiiden retkiruokien joukosta tai sitten voit kokeilla omien retkiruokien valmistamista esim. kuivattamalla. Välipalat ovat myös tärkeitä energianlähteitä vaelluspäivän lomassa. Itselläni on aina mukana myös suklaata ja karkkia – niitä ei ole vielä koskaan jäänyt yli vaelluksen jälkeen. Mielialan kohentajina ne ovat myös korvaamattomia.

PS: Tulet varmuudella tarvitsemaan paljon energiaa vaeltamiseen. Älä siis missään nimessä lähde vaellukselle laihduttamaan – tulet vain kiukkuiseksi ja väsyneeksi.

7. Päiväpusseihin jaetut retkiruoat tekevät ruokailusta helppoa ja stressitöntä

Vaelluksen ruokasuunnittelu kannattaa tehdä huolella etukäteen ja miettiä, mitä oikeasti tulet tarvitsemaan vaelluspäivien aikana ravitaksesi itsesi.

Itse käytän vaelluksilla ruokien säilyttämiseen päiväpusseja, joista kukin sisältää yhden vaelluspäivän kaiken ruoan. Tämä systeemi on järkevöittänyt huomattavasti vaellukselle ottamani ruoan määrää ja helpottanut huomattavasti ruoan laittoa vaelluspäivien aikana.

Kun ennen vaellusta käytät aikaa siihen, että suunnittelet jokaiselle päivälle aamiaisen, lounaan, päivällisen, iltapalan sekä välipalat, sinun ei vaelluksella tarvitse enää miettiä, että mitähän sitä tänään söisi. Ruokia ei tarvitse kaivella eri puolilta rinkkaa erilaisista nyssäköistä. Kunakin vaelluspäivänä siis vain yksinkertaisesti syöt yhdessä päiväpussissa olevan ruoan ja pidät huolen, että päiväpussi on tyhjä kyseisenä päivänä nukkumaan mennessäsi.

Otan mukaan vaelluksilleni aina myös yhden ylimääräisen kokonaisen vaelluspäivän ruokapussin, jossa on painoltaan mahdollisimman kevyttä ruokaa. Koskaan ei nimittäin voi tietää, pystyykö tekemään vaelluksen etukäteen suunnitellussa ajassa. Vaelluksen venyessä esim. huonon sään tai loukkaantumisen takia, et jää tämän ylimääräisen ruokapussin takia pulaan.

8. Anna jaloillesi leirissä tarpeeksi lepoa

Palataan vielä uudelleen jalkoihin, joiden hyvinvoinnista on vaelluksilla pidettävä hyvää huolta. Jalat tosiaankin tarvitsevat raskaan vaelluspäivän jälkeen lepoa. Vaihdan usein ensimmäisenä leiriin päästyäni tilavat ja mukavat leirikengät. Kelin mukaan leirikenkiin saattaa sujahtaa myös villasukat. Käytän monen muun vaeltajan tapaan leirikenkinä Crocseja. Ne toimivat myös kahlauskenkinä, jos vaelluksella on ylitettävä esimerkiksi puro tai joki.

Vaelluskengistä pudistan pois sinne vaelluspäivän aikana kertyneet irtoroskat, poistan kengistä pohjalliset ja jätän kengät sekä pohjalliset tuulettumaan. Seuraavan kerran laitan vaelluskengät jalkaani vasta seuraavana aamuna viimeiseksi juuri ennen vaellusetapille lähtöä.

Anna jalkojen levätä leirissä, jotta ne ovat iskussa taas seuraavana päivänä. Jalat on myös hyvä tarkistaa jokaisena iltana ja antaa niille happikylpyjä. Hankaavat kynnet on hyvä viilata ja tarvittaessa jalat kannattaa rasvata. Takaan, että omat jalat oppii tuntemaan varsin hyvin vaelluksilla, jos niihin ei ole aikaisemmin tehnyt lähempää tuttavuutta.

9. Pidä riittävästi taukoja ja huolla kroppaa

Kroppa vaatii taukoja ja lepoja pitkien vaelluspäivien aikana. Lepotauoilla onkin todella suuri merkitys jaksamiseen tällaisissa pitkäkestoisissa suorituksissa. Taukojen jälkeen eteneminen on aina selvästi helpompaa kuin ennen taukoa. Ja matkaa on mukavampi taas jatkaa.

Pyrin itse pitämään lyhyitä taukoja riittävän usein vaelluspäivän aikana. Silloin otan rinkan kokonaan pois selästä, venyttelen ja pyörittelen hartioita, taivuttelen kehoani eri puolille. Syön välipalaa ja juon vettä. Mikäli mahdollista, istun alas vaikkapa kivelle ja annan näin myös jaloille hetkisen taukoa raskaan taakan alta.

Vaelluspäivien lomassa, vaikkapa iltaisin leirissä, kannattaa myös venytellä jalkoja, käsiä, hartioita ja keskivartaloa, jotta kroppa ei mene jumiin. Kroppa kestää toki parhaiten vaelluksen rasitukset, mikäli omaat hyvän kestävyyskunnon ja olet pitänyt etenkin keskivartalon ja jalkojen lihakset kunnossa. Mutta myös hyväkuntoiselle kropalle venyttely tekee iltaisin terää.

10. Nauti luonnosta ja anna sen yllättää

Viimeisenä vinkkinä haluaisin kehottaa vaeltajaa keskittymään vaelluksella ympäröivään luontoon ilman muita ärsykkeitä. Laita siis puhelimestasi äänet ja mobiilidata päältä pois. Luonnossa et tarvitse ulkomaailman häiriöitä ja somen merkkiäänistä kilkattavaa puhelinta – keskity siis ympäröivään luonnon ja herkistä aistisi sille. Kuuntele tuulen huminaa ja lintujen laulua, pysähdy kasvien ja sammalten ääreen ja hengitä suoluontoa.

Hiljaisuudessa on erityisen vapauttavaa kulkea ja silloin luonto saattaa tulla yllättävänkin lähelle. Kohtaamiset metsäneläinten kanssa tulevat mahdolliseksi, kun kuljet hiljalleen osana muuta luontoa.

Saatat kokea myös uusien ajatuksien nousevan pintaan ja näet asiat selkeämmin. Voit kokea stressin vähenevän ja mielen uppoavan luontoon – olemassa olevaan hetken. Ja kiire saa jäädä taakse; vain tällä hetkellä on merkitystä.

Seuraa blogiani Blogit.fi -sivustolla!

Follow my blog with Bloglovin